Aki Tykki

Laulu, kitara ja koskettimet

Musiikillinen esihistoria

Ala-asteen kolmannella luokalla joku toi luokkajuhliimme Michael Jacksonin Thriller–videon. Sen nähtyäni ei maailmani enää palannut ennalleen. Kaveri laulaa ja tanssii ihan älyttömän hyvin, hengaa söpön tytön kanssa ja vielä muuttuu ihmissudeksi JA zombieksi. Se oli ehdottomasti siisteintä sitten Atsipoppaa–levyn. Sain hankittua koko albumin suostuttuani luopumaan kolmen viikon viikkorahoista. Se oli sen arvoista. Samoihin aikoihin ilmestyi Milos Formanin Amadeus-elokuva, jonka nähtyäni (neljä kertaa elokuvateatterissa, se jotenkin kolahti) aloin säveltäjäksi. En osannut soittaa vielä mitään soitinta, mutta hankin kuitenkin nuottipaperia ja tein biisejä: nuotteja säkällä peräkkäin. Yksi näistä ns. random-sävellyksistäni sai seurakseen isäni kirjoittaman sanoituksen, ja kappale äänitettiin ja lähetettiin silloiseen Kevään Sävel –kilpailuun. Reilun 300:n osallistujan joukosta sijoituimme sijalle n. 150, mikä ei ole ollenkaan pöllömpi saavutus kun otetaan huomioon, että kappale oli kymmenvuotiaan lapsen tuurilla säveltämä, ja oli tahtilajiltaan 5/4. Mitä ne 150 huonompaa biisiä olivat?! Hyvin pian Jackson-kolahduksen jälkeen ystäväni tutustutti minut yhtyeeseen nimeltä Dingo soittamalla heidän uuden kappaleensa Autiotalon. Olin kuulemastani ihmeissäni että onpas helmee, ja ystäväni vielä vakuutteli että ”joo-o eikä tää oo ees läheskään niitten paras biisi”. Sitten menikin pari vuotta koulukiusattuna, luokkamme ainoana poikapuolisena dingofanina. Kävin minä salaa äidin meikkilaukullakin silloin, mutta ne kokeilut onneksi loppuivat lyhyeen. Näytin liikaa tytöltä muutenkin. Eikä minua kyllä onneksi oikeasti pahasti kiusattu, minulla kun oli hyvä taito ystävystyä niiden muutaman avain-raggarin kanssa.

Ala-asteen neljännellä luokalla aloin ottaa pianotunteja joltain koulumme opetusharjoittelijalta (hinta oli 25 mk per 45 minuuttia) ja ensimmäinen kokonaan opettelemani oikea kappale oli Pariisin taivaan alla. 12-vuotiaana pyrin Joensuun musiikkiopistoon soittamaan pianoa ja soitettuani pääsykokeissa urkuversion (soinnut vasemmalla kädellä ja melodia oikealla) Mozartin 40:nnen sinfonian G-mollissa, raati kysyi haluanko klassiselle vai pop-jazz –puolelle. Valitsin intuitiooni luottaen jälkimmäisen vaihtoehdon. Toisinaan on käynyt mielessä, olisiko elämäni kulkenut hyvinkin eri reittiä, mikäli olisin valinnut toisin. Piano-opettajani Henryk Weselskin johdolla opiskelin pianonsoittoa viisi vuotta.

Yläasteella kävin paljon Joensuun musiikkikirjastossa kuuntelemassa levyjä. Diggailuni kohde vaihteli nopeasti – yhtenä päivänä kuuntelin Jean-Michel Jarrea ja seuraavana Louis Armstrongin jazz-levyjä. Vaan sitten käsiini sattui musiikinopettajani Tapio Kukkulan kovasti mainostama levy, Neljä Ruusua –nimisen orkesterin Hyvää päivää. En tiennyt siitä oikein mitään paitsi että ns. edelläkävijätyypit diggasivat sitä ja sen laulaja (”Ismon pikkuveli”) oli ollut samassa koulussa kuin minä. Ja sitten se jysähti. Kuuntelin levyn vedet silmissä loppuun ja menin kaverini Maaretin luokse vaahtoamaan että Neljä Ruusua on maailman paras bändi. Maaret oli näitä edelläkävijöitä ja sano että joojoo, vanha juttu, ja että niiltä oli kuulemma juuri ilmestynyt uusi levy. Maaret pisti soimaan jonkun käsittämättömän kappaleen, jossa oli jotain ihmesäkätystä ja falsettilaulua. Kappale oli Ruusujen seuraavan levyn ensimmäinen sinkku Sukellus, joka olikin sitten ihan eri meininkiä kuin juuri löytämäni Hyvää päivää –levy. Ja mie olin ihan että “ei hyvää päivää”. Vaan kohta se kolisi sekin levy ja lujaa. About seuraavana päivänä aloin perustaa bändiä. ”Jos nuoki ossaa niin miksen mieki?” Yhdeksännen luokan joululomaksi lainasin luokkatoverini Minnan nylonkielistä kitaraa, ja musiikinkirjan takasivuilta löytämieni sointutaulukoiden avulla opettelin soittamaan ikivihreitä kuten Syksyn sävelen ja Paint it blackin. Kolme sointua opittuani aloin tehdä omia kappaleita kuten Pyöräretki ja Syvälahdessa. Ne ne olikin vasta.

Minä ja vanha luokkakaverini, rumpali Tero Suihko, perustettiin Sydänyö. Kahdestaan käytiin ensin musiikkiluokassa treenailemassa ”kunhan vaan jotain”. Soitettiin varmasti ainakin Hill Street Bluesia ja Ihmemiehen tunnaria, jotka olivat pianobravuurini. Ja ovat edelleen. Rippileirillä tapasin kummallisen pitkänhuiskean tyypin, jolla oli todella hassut jutut, ja se soitteli akustista kitaraa tosi huonosti. Pyysin hänet soittamaan bassoa meidän kanssamme, ja hän suostui vaikkei ollut eläissään bassoon koskenutkaan. Kyseinen tyyppi oli Teemu Metsälä, joka nyttemmin asuu Manchesterissa ja soittaa bassoa Boys of Scandinaviassa. Niin se elämä heittelee. Kitaristiksi tuli eräs ”Hurja-Juha”, joka ei kuitenkaan meidän poppailullemme lämmennyt vaan jätti leikin sikseen yksien treenien jälkeen. Jotain kautta tutustuimme sitten Miki Piihin ja perustimme yhtyeen jonka nimeksi tuli Stephen Kingin kirjan mukaan Sydänyö. Ensimmäiset kappaleemme olivat Perhosentappo ja Bakteerilapsonen, joista ensinmainittua on soitettu jopa Happoradion keikoilla. Jossain vaiheessa Tero jättäytyi bändistä ja tilalle löytyi Loimaalta Joensuuhun muuttanut moottoriturpa Markku DeFrost. Hän pääsi bändiimme, koska Teemu oli nähnyt Keskustan yläasteella tyypin, joka ”soittaa yhellä basarilla niinku ois tuplabasari”. Tällä kokoonpanolla jatkettiinkin sitten vuositolkulla, ja Teemun lähdettyä omille teilleen parin muun basistin (Leminen ja Aapi) kanssa vielä jokunen vuosi lisää. Sydänyö teki urallaan viitisenkymmentä keikkaa ja hirmu läjän paskoja ja vähän vähemmän paskoja biisejä. Happoradion ensimmäiseltä levyltä ainakin Nolla ja Happoa olivat kappaleita, joita soitimme jossain muodossa jo Sydänyön aikana. Myös Vuosipäivä-albumin päätösraidan (Encore) kertosäe oli mukana jo tuohon aikaan.

Muutin Joensuusta Helsinkiin armeijan jälkeen vuonna 1996 ja hyvin pian sen jälkeen Sydänyö kuoli omaan mahdottomuuteensa. Miki ja minä teimme edelleen biisejä (tältä ajalta on mm. kappale Pois Kalliosta, ehkä vuodelta -99 tai -00) ja kehittelimme ajatusta uudesta yhtyeestä. Vuonna 2001 Markku muutti perässämme Helsinkiin, ja perustimme Happoradion.

Muu musiikkimaku

Michael Jacksonin, Dingon ja Neljän Ruusun jälkeen seuraava kovan luokan kolahdus oli U2:n Achtung Baby, ja sen myötä koko orkesteri. Ensikosketukseni heihin oli, kun näin telkkarista heidän soittavan livenä Until the end of the world -biisiä. Edge soitti sitä menevää riffiä ja pomppi tasajalkaa ja se oli minusta hienon näköistä. Edelleen elämäni hienoin livekokemus oli U2:n keikka olympiastadionilla elokuussa 1997, enkä ole ihan varma tuleeko se kokemus koskaan saamaan vertaistaan. Sittemmin minulle merkittäviä bändejä ovat olleet mm. The Beatles, Oasis, PMMP, Zen Café sekä kavereitten bändit 51koodia, Stella ja Rautahammas. Raskaamman sarjan musiikkiin olen tutustunut noiden meidän bändin heviurpojen (Markku & AH) kautta vasta vanhemmalla iällä. Hevin suhteen olen siis ns. myöhännäisherännäinen. Viime aikojen kovin bändi tuolta kadun rytäkämmältä puolelta on ehdottomasti Stam1na.

Rooli Happoradiossa

Sävellän Happoradion kappaleet yhdessä kitaristi AH Haapasalon kanssa, ja vastaan sanoituksista. Viimeisimmän levymme myös tuotin yhdessä AH:n kanssa. Hoidan suurimman osan promootiosta koska joku jossain on keksinyt, että laulajan on oltava yhtyeen keulakuva. Olen myös suurimmassa vastuussa yhtyeen kotisivujen päivityksistä, vieraskirjan ylläpidosta ja taitaapa suurin osa keikkapäiväkirjoistakin olla minun kirjoittamiani. Tämä johtuu lähinnä siitä, etten ole kolmeen vuoteen tehnyt mitään muuta työtä kuin tätä orkesteria – minulla on eniten vapaa-aikaa jaaritella verkossa. Treeneissä huolehdin siitä, että Markun ei tarvitse yksinään puolustaa jatkuvia tupakkataukoja.

Elämä Happoradion ulkopuolella

Kuten totesin, orkesteritoiminta on minulle nykyään täysipäiväistä hommaa. Vapaa-ajallani teen varmastikin suurinpiirtein samoja asioita kuin muutkin tavikset – surffaan netissä (vähän liikaa), katson televisiota (liikaa), käyn baareissa (aivan liikaa) ja suunnittelen ulkomaanmatkoja (toteuttaen niitä aivan liian vähän). Seuraan F1-sarjaa ja NHL:n suomalaispelaajien edesottamuksia. Jääkiekon MM-kisat ja talviolympialaiset (lähinnä jääkiekon osalta) ovat minulle pyhä asia. Tänä vuonna tuli seurattua noita jalkapallon MM-kisoja myös jonkin verran ja pääsin vähän siitäkin lajista jyvälle. Sen verran innostuin että hankin liput elokuiseen Suomi-Portugali -matsiin. Peliin en kuitenkaan sitten päässyt kun lähdinkin Ouluun Musiikkivideo- festivaaleille. Näin jälleen kerran ajoivat rokkihommat urheilun ohi.

Urheiluharrastukseni ajoittuu lähinnä rundien ja studiosessioiden väleihin. Tennistä pelaan semi-aktiivisesti ja viime aikoina olen käynyt jopa kuntosalilla. Kiertue-elämän rappioittavaa vaikutusta on yritettävä tasoitella silloin kun siihen on henkinen ja fyysinen mahdollisuus.

Happoradion lisäksi soitan osa-aikaisena urkuja Rakkauden Remonttimiehet -nimisessä orkesterissa, sekä olen toiminut Poor Seamus –yhtyeen tuottajana ja äänittäjänä yhdessä AH Haapasalon kanssa. Heidän Sydney 5 Miles –levynsä julkaistiin 13.9.2006.

Mp3-soittimen 10 soitetuinta

21.6. – 23.10.2006

01. Maj Karma: Rukous 47
02. Dj Tykki: Time-out 26
03. Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus 19
04. Scandinavian Music Group: Valmis 19
05. Maj Karma: Attentaatti 17
06. Scandinavian Music Group: Ota minusta puolet 17
07. Scandinavian Music Group: Ylpeä sydän 17
08. Maj Karma: Ukkonen 16
09. CMX: Ainomieli 15
10. CMX: Härjät 15

Alla kuplii mm: Maj Karma: Musta joutsenlaulu ja Vuonna 2030, Poor Seamus: Pinch, PMMP: Kesä-95, CMX: Kain…

OBS! Kuten tarkkaavimmat teistä huomaavat, ei top-lista ole päivittynyt lokakuun 2006 jälkeen. Syy on se, että mp3-soittimeni on rikki, ja uutta en ole saanu hankittua. Jos kuitenkin ihan välttämättä haluat tietää, mitä musiikkia kuuntelen, kurki listojani Last FM -sivultani. Huomion arvoista lienee se, että Last Fm rekisteröi vain tietokoneella kuuntelemani musiikin, ja tällä hetkellä musiikkikirjastoni on hyvin vajavainen vastikään tuhoutuneen kovalevyni ansiosta. Levyhyllyn rippailu on käynnissä.

Kommentoi

«      1   |   2   
  1. Miia79

    Kiitos mahtavasta keikasta Rauman Poroholmassa! Se oli mun unelmien täyttymys: paras bändi lapsuuteni maisemissa Raumalla meren äärellä! ? Oli niin hieno kokemus, kiitti teille siitä! Valopallo oli mahtavaa kuulla eka kertaa livenä. Ja taas tapahtu sama kun jokaisella teiän keikalla tapahtuu, haluan kuulla teitä livenä mahdollisimman pian uudestaan! ?

    • Aki | Se oli tosi kiva keikka. Itselle tietty erityisen spesiaali toi mesta kun siinä Augustin terassilla menin naimisiin 2013. Tulehan taas.

  2. Ariana

    Hi Aki! My name is Ariana and I’m from a little province called Tucuman, in the north of Argentina :). I noticed of Happoradio almost like an accident, when I was surfing on Youtube, but when I listen ”Che Guevara” y ”Puhu äänellä jonka kuulen”… i might say that i’ve fell completely in love with your music and voice. I still didn’t learnt Finnish, nor visit your beautiful country, but you might to know that that is a dream I have and I’ll fullfill it. More than anything, be in one of your concerts and meet you personally :). Your music transport me into beautiful feelings and inspire me… I’m all day high when I start with your songs in my headphones in the morning and I already know all of your songs by heart. Your music pull me out of blue, when I was sad and make me happy when I needed, so I can’t be more thankfull with you guys, and with you Aki for that amazing voice, great lyrics and lovely personality. Can you send me a kiss? :) Just desires you happiness and more and more fun and I’ll be waiting an album in English! And maybe, a visit trip to Argentina… ;). Well, dreaming is free, cheers!

  3. t

    Iso kiitos Suomipoppien keikasta! Parasta oli, vaikka vähän meinas välillä vettä sataakkin :) autolle kävi huonosti, mut onneks te pääsitte ehjinä perille <3

  4. Katarina Sapina

    Your music is wonderful, I listen to it every day! It just shows that Finland has great artists and that finnish is the most beautiful language in the world <3 Wish you all the best and a lot of success in your future work. Greetings from a fan in Croatia!

  5. Janne

    Moi.

    Loittepahan mahtavan kokemuksen. Porissa siis sain olla paikalla nautiskelemassa ja myönnetään että teitte vaikutuksen monella osa-alueella.

    Ystävällisin terveisin
    “radioääni”

  6. Alessandra

    I was in Finland to present a paper and while going to the University I listened to an amazing song I later discovered to be “Puhu äänellä jonka kuulen”. I was captured by this song immediately! I’ve been listening to other songs from the band and they’re also remarkable. BTW, your music is inspiring me to write my second book of poetry and helping me learning Finnish (I loved Finland so much, but the only Finnish words I know so far are the ones in Happoradio songs :D). Next year I’m going to Finland again and I will make my trip coincide with one of your gigs. Keep up this great work! Your voice combined with the melodies and lyrics is poetry cubed. Kiitos!

  7. jenni

    Ai mun kirjotus poistettiin.

    • Aki | Ei kyllä ole poistettu. Näihin vastaillaan aika verkkaiseen tahtiin (kuten ehkä olet huomannut), oisko se vaan hautautunu vanhojen viestien alle?

  8. Jenni

    Moikka!
    Olin ensimmäistä kertaa teidän keikalla 17.1 Viking Gracella ja aivan loistava oli keikka. ;) KIITOS!! <3 Pakko jatkossa seurata keikkakalenteria ja tulla uudelleen keikalle :)

  9. katja

    Moi, on harmillista kun ette tulleet eleganttimarsille Jyväskylään :/. Onko tiedossa jo keikkoja eleganttimarssin jälkeen ja millä festareilla olette soittamassa kesällä? ;) ja ja onkos niitä 2015 kalentereita jäljellä….onko mahdollista saada myyntiin tänne ;)??? Ja paljon terveisiä Akille oot ihana :) :D

  10. Ada

    Akim oot paras! Mulla on kaikki teidän levyt ja rakastan niitä kaikkia. Teidän esitys voice kidsissä oli ihan mahtava! En tiedä ketään, kenellä olisi lähellekkään yhtä hyvä ääni, kuin sulla. Tai kuka olisi yhtä hyvännäköinen.. Toivottavasti sulla oli hyvä kesä (:

  11. Summer

    2003 työharjoittelussa turkulaisessa hotellissa esimies suuvaahdossa vauhkosi että olenko kuullut Happoradiosta ja taivasteli miten noin hyvä bändi voi olla. Tiesin biisin “pois kalliosta” mutta ei se minuun noin ollut kolahtanut.
    Jotain tapahtui parinvuoden päästä kun kuulin Che Guevaran. Olen aina toiminut niin että jos kuulen hyvän biisin suomalaiselta artistilta, ostan koko levyn (johtanut siihen että löytyy paljon levyjä joilla on vaan se yksi hyvä biisi :)). Niin ei tietysti ollut kaunis minä levyn kohdalla joka on täynnä helmiä. Töissä tulee kuunneltua radiota ja sinä ja hän sai minut aina pysähtymään kuuntelemaan. Miten hieno biisi, rakautta ensikuulemalta. Ostin koko levyn. Nyt ei löydy sanoja kuvailemaan miten upea koko levy on. Ehkä ne kyyneleet usemmankin biisin kohdalla kertoo enemmän kuin sanat. Niin kaunista esim. kuusi jalkaa kevätjäällä huh! Tai maailman kaunneimmin laulettu “suu” <3 Siispä heti keikkakalenterin kimppuun, mutta ette te Turkuun osuneet, kunnes Saaristo Open ilmoitti esiintyjät. Sinne pelkästään Happoradion takia. Luonasi on linnani on biisi joka on kolahtanut niinkuin halko päähän. Biisi on vaan täydellinen, sävellys, sanat, siinä on kaikki. Taisin sitä Openissakin jonninverran toivoa :D Olisiko mitenkään mahdollista kuulla se vaikkapa Naantalissa?
    Kiitos, ihanaa kesää!

    • Aki | Meillä on tarkotuksena kierrättää noita Elefantin lauluja kesäkeikoillakin jonkin verran. Voijaan yrittää muistaa se Naantalissa vaikka soitella sitten. Niin sehän on tosiaan klubikeikka vielä eli vähän festareita pidempi setti todennäköisesti. Yritämmä muistaa! Hyvä kun levy kelpasi!

  12. Vanessa Fauda

    Hei Aki! Come play in Brazil! I’m spreading your music around here! I hope you’ll someday play in our country! I love your music! Greetings from Brazil! Kiitos!

  13. Jonsku

    Kaunis kiitos koko poppoolle tunnelmallisesta musiikkitalon keikasta! Mahtavaa kuulla “Väärä mies” livenä pitkästä aikaa! Tämä ilta kruunasi synttäripäiväni -kiitos siitä myös Aallolle. Hienoa Nykin reissua sulle Aki -me tullaan perästä samaan cityyn parin vkon kuluttua. :-) (toivottavasti lämmintä siellä riittää vielä meillekin!) Päivittelehän tänne kuulumisia ja N.Y. vinkkejä meille ensikertalaisille ;-)
    Imnolla, malttamattomana odotellen uutta matskuanne ja rentouttavaa lomailua (ootte sen ansainneet!) toivotellen; Jonsku

  14. Raitsu

    Hei,mutta hienoa tekstiä sinulta.Ja olet jaksanut pitää kiinni lapsuuden haaveesta.Todella hyviä biisejä Happoradiolta tullut.Tsemppiä! Minäkin vanhenpi rääkki käynyt teidän keikalla ja oli hauskaa.Hyvää Loppukesää teille kaikille bändin jäsenille!!

  15. Katjuska

    2000-luvun alkupuolella muistan ostaneeni Suomipoppia 3 levyn. Levyltä pomppasi yksi biisi ylitse muiden ja se oli Pois kalliosta. Kuuntelin sitä tuolloin 15-vuotiaana lähes nonstoppina :D Mutta sitten jostain ihme syystä unohdin koko Happoradion hetkeksi, kunnes kuulin radiosta Tavikset biisin ja vähän myöhemmin Hc-sään ja olin aivan myyty. Jotenkin biisien sanat aina puhuttelivat ja tuntuivat peilaavan omaan elämään. Tähän mennessä olen nähnyt teidät livenä (vain) 3 kertaa ja harmittaa ettette ennen taukoa tule länsirannikolle (tai lähinnä Poriin) keikalle…Vielä kuitenkin on mahdollisuus nähdä teidät livenä joko Tammerfesteillä tai DBTL:ssa, riippue siitä kummassa meinaatte vetää paremman keikan… ?;)

    • Aki | Mutta missä sinä olit kaikkina niinä päivinä kun soitettiin esim. Porissa, Raumalla, Eurassa, Harjavallassa tai Turussa tässä kuluneiden vuosien aikana? :) No mut tauon jälkeen sit uuella innolla! Aika erilaiset keikat vejettiin noissa kun Tammerfestissä oltiin akustisesti raapimassa. Mut hirveen kivaa oli molemmissa meillä ainakin.

  16. itäsuomentyttö

    Aki sinun pitää kyllä olla todella ainutlaatuinen ja herkkä ihminen,kun pystyt tuollaisia sanoituksia tekemään! tuohon ei monet kykene! Monet kappaleet tuntuvat kertovan niin omasta elämästä että huh.Kiitos tästä:) Hyvää kesää ja terkut koko bändille!

  17. Otto Ravioli Ravantti

    Todella upeita biisejä ukoilta!! ja toi soundi levyillä on ihan mieletön!! oli ihan pakko netistä etsiä tuottajat ja hieno huomata että teiltä löytyy omasta takaa noin mahtava näkemys ja soundimaailma!! pakko tulla blues-äijänkin kuuntelemaan keikkaa kun nurkille osuu!!
    Kiitos

    • Aki | Kiitos. On se tuo Haapasalo aika kova ukko miksaamaan nykyään. Siellä se punkkupäissään omassa kodissaan Puolimielen miksas ja on se nyt meidän levyistä selkeesti parassoundisin. Välitän kehusi hänellekin.

  18. Sinisilmäinen nainen

    Nyt ahistaa raskaasti, kun teidän Klaukkalan keikalle ei saa ostettua lippuja ennakkoon. Täytynee mennä ”roikkumaan” hyvissä ajoin. Hyvän musiikkimaun omaavia ihmisiä on tulossa jopa Jyväskylästä asti. Minä taas Markun kylältä. Sanohan onko mitään oikotietä?

    • Aki | Eipä sinne tainnut olla. Olikin melkoinen paikka tuo Pihvimylläri! Etukäteen vähän hirvitti mutta keikkahan oli silkkaa rakkautta. Toivottavasti mahduit mukaan?

  19. Suomi-fani

    Hei!
    Olin viime kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. Ostin Helsingissä ensimmäinen Happoradio-levyni ja pidin sen. Matkan jälkeen, tilasin vielä kaikki levyt teiltä ja rakastan näistä. Erityisen biisit: “Puhu äänellä jonka kuulen” ja “Kaupunki täynnä ihmisiä”. Nyt, minulla on lippuja Tavastian keikalle toukokuussa ja en voida odottaa enää, nähdä ja kunnella teidät ensimmäistä kertaa live!
    Toivon, että ymmärrätte minua. Opin suomea puolitoista vuotta, mutta se on oikein vaikea!
    Nähdään pian :)

  20. Sari

    Heips!

    KIIIITOOOS MAHTAVASTA KONSERTISTA MIKKELIN KAUPUNGIN ORKESTERIN KANSSA PIEKSÄMÄELLÄ 16.2.2012!!!!
    TULKAA BÄNDINÄKIN, PLIIS!!!

    TOIVOOPI SARI.

  21. Raija

    Hei hienoa! Olette kyllä Aki haapsalon kanssa tehneet aivan mahtavia biisejä!Tsemppiä jatkoon!

  22. punatulkku

    kiitoksia vain pressan keikasta runsaasti, monta vuotta teitä ohi mennen kuunnellut mutta nyt vasta keikalle uskaltauduin monien kehotusten jälkeen! Pakko sanoa, että mahtava lavakarisma ! :)

  23. lieppo

    Kiitti mikaelin keikasta,onneksi viimehetkillä ymmärsin että really bändi on mukana, eikä vaan orkesteri esitä happoradion kappaleita.Oon odottanut vuosisadan millon esiinnytte täällä ,vaikkas vaakunassa tai jossain muualla ravintelissa.Mutta iso kiitos teille että orkesterille ja sille vaikeasti lausuttavalle.

  24. rakkaus

    Moi Aki & co! Voihan rakkaus…kertokaahan millä tuon biisin saisi pois aivoistani. Se soi siellä aamulla herättyäni, päivällä, illalla… Eilen päätin lähteä kaverini kanssa n. 10 vuoden tauon jälkeen ”diskoilemaan” (yleensä harrastetaan näitä livekeikkoja hevistä jazziin). Valomerkkiin asti tanssahdeltiin kuten nuorempana aina tehtiin. Siltikin, aamuyöllä lumisateessa kotiin kävellessäni päässäni soi rakkaus, ja taisi soida pään ulkopuolellakin, koska Mannerheimintien liikenteen hälinän keskellä taisin vähän lauleskellakin (juu ja ihan selvin päin), kunnes joku ohikiitäjä heitti: ”mikä boogie?” Mahtavaa nähdä teidät vihdoin livenä ensi perjantaina :) harmi vaan kun keikalle ei voi ostaa ennakkolippuja. Toivottavasti teidän keikalle ei ole yläikärajaa ;) ja toivottavasti muutkin 40+ ”faninne” tulevat paikan päälle, koska ainakin FB-pävitysten mukaan teidän biisejänne ”markkinoi” pääasiassa 30-40+ sekä miehet että naiset. Aivan loistavaa musaa teette, koskettavia sanoituksia ja upeita säveliä. Hienoja ja taitavia muusikoita olette kaikki. Loppuun vielä nöyrä pyyntöni; soitattehan sitten sen rakkauden, jos se vaikka sillä lähtisi…

    • Aki | Kyllähän myö sitä soitetaan, toivottavasti vielä kauan. Mie piän siitä laulusta kovin.

  25. Marjo

    Oli mukava lukea ajatuksia jotka on samanlaisia ku mulla:) Michael Jackson ja U2 on kolahtanu kans ja Neljä Ruusua myös, mutta jostain syystä nyt kolahtanu Happoradio aika kovaa! Ahmat tulevat ja Pelastaja on soinut monta kertaa. Kuulin ekan kerran teistä radiosta kun kuulin Pois kalliosta-biisin; siinä oli jotain kiinnostavaa ja sussa Aki on myös jotain kiinnostavaa! Onko tyhmää kuuluttaa täällä kaikkee en tiä mutta kiitos hienosta musiikista ja olisi hienoa päästä kuuntelee teitä Tampereella pian!

  26. camilla

    Minä taas heihei.
    Ihan tylsyyksissäni viihdydän itseäni tällä ylihaastavalla tehtävällä eli tänne kirjoittamisella, jälleen. Ahmalasta järkytti kamalasti se, että Aki oli ihmeellisen intuition voimasta vastaillut private-kirjansa viesteihin juuri iloisesti silloin kun minä olin pommittanut häntä aivan liian pitkällä ja muutenkin sopimattomalla viestillä. En tiedä, narahdinko sitten roskapostivarmenteesta (……) vai siitä pituudesta vai epäinhimillisyydestä vai mistä, mutta kun viestini aivan kokonaan katosi tästä ilmoittamasta odottavansa moderointia (se oli sentään lohduttavaa), alkoi kyllä melko voimakkaasti ahdistaa (sitä ennen raiskasin F5-nappulan). Yleisesti on kuitenkin paljon kevyempi olo, vaikka en julkisuuteen ajatuksiani saanutkaan, mistä syystä sitten onkaan kyse. Snif. Mutta tahto olla vahva nyt, joskaan en uskalla antaa itseni elää toiveikkaana.

    Tiistai-keskiviikkoyönä koin jotain ihmeellisiä valaistumisia unimaailman taholta, kun ensimmäinen pätkä, jonka muistan, kulkee niin, että Aki pelmahtaa (iloinen yllätys?) meitin koululle. Vihaan kaikenlaisia todentuntuisia unia – tosin vielä enemmän niitä, joissa minä itse toikkaroin vaihtua joka maan muurahaisesta täysin vieraaksi ihmiseksi ja koetan sitten pitää unen kivaa juonta kasassa – koska niiden jälkeen aina tulee sen hyvänolon ja onnellisuuden lisäksi tyhjyys. Kun ei se olekaan totta. Unessa siulla oli tietenkin pipo päässä ja minä olin niin mielettömän rohkea, että kysyin heti siinä ovella että oletko sie tänään mitenkään huonotuulisen näköinen? (jostain kysy-palstan vastauksestasi taisi jäädä päähän) Ja sinä vastasit että et toki. Minä olin onnellinen kuin nelivuotias lelukaupassa lähinnä siksi, että sinä ittessäs olit niin aurinkoinen ja hymyilit ja tuli ihan olo, kuin tuntisin henkilökohtaisesti. Olin jotenkin etulyöntiasemassa ja tunsin itseni huikean päteväksi ja onnistuneeksi koska hehe. Jotenkin muistan, että me oltaisiin laulettu – tai siis sinä olisit laulanut “minä kannan meidät yli pimeän” ja minä olin sitten että hmmhmm siinä. Olen päätäni myöten täynnä kaikkea, enkä osaa olla rauhassa edes unissani.

    Sitten loppuyön näinkin jotain kamalan ahdistavaa kuolemaunta, jossa itse nipin napin jäin henkiin yksin ja heräsin tyytyväisenä aamuviideltä kummalliseen oloon, enkä saanut enää unta. Koulupäivä meni hieman harakoille kun taisin kuumepäissäni siellä hihhuloida, oli ongelmia olla pyörtymättä ja nukahtamatta joka tunnille. Reipas tyttö kuunteli Umpisolmua ja pysyi valveilla sen 7h ja vielä pitkät pakkaslenkit päälle. Eilisen olin kotona, nyt jaksan jo vihoitella tuolle säälle; miksi ihmeessä juuri silloin kuin minä olen puolikuntoinen, ikkunasta näkyy sinistäkin sinisempi taivas, pakkaspuut – ylitäydellinen sää juoksennella tuolla hangessa ja kuvailla! Miksi miksi?

    Jotten olisi aivan tylsä itsestäniselittelijä (voiko siitäkään miksikään muuttua), niin kysyn, että mikä se Akin paljonpuhutun kameran nimi on? (: Muistaakseni en löytänyt mistään pikkuharavoinnilla merkkiä tai mitään. Ja olen valmiiksi halukas kuulemaan, minne pikkuviestini on sujahtanut. Nyt on juuri olla vallassa, olla olemassa -hyväolo. Ehkä vasta nyt valaistuin siinä, että sain purettua kaiken ulos ja elelen suuremmitta tuskitta muutaman viikon ajan!

    • Aki | Jaa miun uus kamera? Pistin haisemaan ja ostin Canonin 5D Mark II:n ja siihen tommosen ältsin hyvän putken. (24-70/2.8L) Kiitos viestistäsi. Se oli mielenkiintoinen.

  27. Katzo Patzo

    Well, just wanna 2 say hello from Minsk, Belarus. :P U, guys, great, though there are only few people who know u :( Can’t wait till next july 2 come 2 Suomi. Onnea paljon tänään. P.S. Aki, welcome 2 Minsk 4 2014 IIHF World Championship. And I like ur beard :D

  28. Katzo Patzo

    “Jääkiekon MM-kisat ja talviolympialaiset (lähinnä jääkiekon osalta) ovat minulle pyhä asia.”
    2014 IIHF World Championship will be in Minsk, so WELCOME to Belarus.
    We _<

  29. Alex

    I discovered Happoradio this week after stumbling upon the “Puhu äänellä jonka kuulen” video and being immediately amazed. Naturally, I searched more of your songs and let me just say, you guys are absolutely brilliant! Even without knowing Finnish, the music itself speaks to me on a deeply emotional level. My entire family has now heard and also enjoys your music. Whenever I finally visit Finland, I’ll have to make sure that visit coincides with one of your gigs. Keep up the great work!

    • Aki | Wow, thanks. Welcome to Finland! Be sure to do that before next august so you’ll have a better chance to see us live. (We’re taking a break. Probably.)

  30. camilla

    Jälleen pienoisia ongelmia siinä, miten aloitan tämän kirjoituksen. Ja sitten päädyn siihen, että aloitan sen sillä, että kerron sen olevan ongelmallista! Perinteistä. Olen tuijotellut tätä harmaata lootaa tässä jo reilun viikon verran päivittäin, kerännyt itseäni ja miettinyt, miten kirjoitan ja milloin. Tämä piti hoitaa jo viikko sitten, mutta se jäi uudelleen ja uudelleen, ja vasta nyt sain itseni revittyä lähettämään supermielenkiintoisia sepityksiäni sille, jolle ne on tarkoitettu. Vaikka se on vaatinut taas myöhään menneitä iltoja kieriskellen jossain itsetunnon rippeiden seassa.

    Mutta jatkan nyt tästä kepeästi siihen, että kävin teitä pällistelemässä Lutakossa tuo reilu viikko takaperin, ihkaensimmäisellä keikallani koskaan, tietämättä varmasti mitä odottaa. Ainakin pääsin syöksymään siihen eturivin kulmaan, jossa venailinkin sitten reilut kolme tuntia kaverin kanssa. Se kamala jännitystärinä (autossa, luulin että pyörryn..) onneksi rauhoittui kun turvallisesti päästiin perille. Siinä yhdentoista maissa alkoi sen verran jänskättää taas että tärisytti. Turhaan pelkäsin, etten tykkääkään äänestäsi livenä, uskalsinkin pelätä! Haha, minulla on vain hajanaisia muistikuvia siitä, mitä siellä tapahtui, enkä osaa kuvailla sitä tunnetta, kun teikäläinen kavereineen tulee lavalle ja Kaupunki täynnä ihmisiä tärähtää siinä korvan juuressa. Minä olen ehkä se hiljainen ja monen mielestä ujo lapsi, ainakin ennen olin, mutta tosissani siinä vaiheessa löysin itseni ja voin vakuuttaa, etten osannut muuta kuin huutaa, kiljua ja taputtaa kuin hullu koko ajan. Ajantaju katosi enkä ole vieläkään varma, kauan aikaa soititte.

    Minun oli tarkoitus kirjoittaa tänne kuukausi ennen keikkaa (27.12.11), mutta en onnistunut. Mikä todistaa, että oikeasti omistan sellaisen pääkopan, jonka kanssa en kykene tekemään yhtään mitään ennen kuin uhkaan itseäni hirttokuolemalla. Epäilen aina. Minun piti kirjoittaa, että mitä ikinä teettekin, soittakaa Ahmat. Minun avain onneen -kappaleeni, tarinani, teihin tutustumiseni, koko elämä. Soititte. Se tunne, kun yrittää pidätellä niitä kyyneleitä, kun kuulee sen biisin niin kovaa, laulaa sen ihan live-Akin päälle, erityisen kovaa “ja ahmat ovat nälkäisiä”, kiljuu ja vihaa ja rakastaa samaan aikaan. Ennen tätä hieman pohjia loi jo sinun virkkeesi “…mutta ei sitä saatana kukaan enää osta, joten mekin soitetaan mitä huvittaa: Ruumiinavauspöytäkirja” – minun ei tarvinnut edes kirjoittaa tänne mitään ruinausta, vaan sain silti kuulla kaiken mitä halusin. (Tuhrin jo Facebookissakin tämän merkeissä.) Muutenkin herkkänä ihmisenä olen itkenyt kaksin verroin iltaisin, anteeksi.

    Jos joku erehtyisi sanomaan ääneen, että hei, näit Aki Tykin livenä vähän yli viikko sitten, sanoisin, että olet väärässä. Kun mietin asiaa tarkemmin tajuan, että se on totta. Mutta se on jotain niin epäuskottavaa. Kaverin kanssa käyty chattikeskustelu kertoo melkoisen paljon:
    Minä: “Luoja se oli niin lähellä, että olisin voinut koskea. Helvetti soikoon se ihminen, jonka kanssa mä elän joka päivä, jonka edessä voisin itkeä häpeämättä, vannoa ikuista rakkautta ja jonka puolesta voisin kuolla. Se ihminen josta lähtee Ääni ja joka on peilannut mun ajatukseni sanoituksiksi. Kun seisoo siinä alle metrin päässä ja meikäläinen katsoo ihan liian kiinteästi ja palvovasti ja toivoo että herrajumala katso tänne.”
    Kaveri: ” …… No kai sä koskit?”
    Minä: ” No en. Ihanku olisin uskaltanut.”
    Ihan oikeasti kamerastani löytyy video, jonka omin käsin olen tallentanut, jossa on pieni pätkä Pelastaja-kipaleesta. Sanottakoon, ettei tälle ihmiselle ole koskaan tapahtunut mitään yhtä hämmentävän ihanaa.

    Kun ensi kerran tänne kirjoitin, kerroin dramaattisesta ahmakävelystäni vuosi takaperin. Jännä asia, mutta tein sen eilen uudelleen. -25 astetta kipakkaa pakkasta, koiralle villaliivi päälle ja itselle napit korvaan, kaksi tuntia Ahmat tulevat -replayta. Hullu tässä on se, joka menee varta vasten kaivamaan itseään esille lumen keskelle, repii arpia auki ja pakottaa itsensä kuuntelemaan niitä sanoja (ja sinua). Oli tarkoitus, että sen voimalla uskaltaisin kirjoittaa tänne, että se avartaisi. Eilen ei tuntunut ollenkaan siltä, mutta selvästi jotain hyötyä tästä oli, kun tässä nyt näpyttelen.

    Varsinainen asiani koskee kuitenkin jotain ihan muuta, sellaista pientä asiaa kuin peruskoulun päättötyö, jonka meitin koulussa valmistavat kaikki tämänhetkiset ysit, minä siis myös. Se on yleensä jotain pyörän duunaamista, leivontakirjan tekoa ja muuta kliseistä juttua. Minulla ei ole ideaa – ei ollut ideaa, kunnes valaistuin viime perjantaina Jyväskylässä ja päätin, että vedän sinut mukaan tähän. Niin ja siis tulet esittämään meille koululle täyden setin…… eikä kun. Ehkä tämä on juuri se juttu, miksi olen kiertänyt ja venyttänyt tätä kysymistä; tuntuu niin tyhmältä edes ajatella mitään tällaista, kun minä olen vain minä ja aina niin epäitsekäs ja järkevä ja realistinen. Painiskelin ja poimin niitä itsetunnon pikkumurusia niin paljon kuin jaksoin, ja vaikka tämä ei onnistuisikaan, toivon, että osaan ajatella, että se idea ei ole siltikään mikään maailman lapsellisin ja turhin.

    Niin! Sain kinuttua kaverin (ja vanhempani!) Lahden keikalle huhtikuulle, ja siis onhan minulla tämä kiintopiste joka tapauksessa, sillä liput on varattu. Ilman muuta tahdon jonotella siellä illalla jo viiden aikaan, että varmasti pääsen eturiviin. Ellei sitten tapahdu jotain maagisen ihmeellisen uskomatonta ja saan odottaa jotain muutakin. Kun tuo lopputyö vaatisi sen, että ottaisin mukaan itseni, kaverin ja järkkärin, saisin nähdä teikäläisen ihan parinkymmenen minuutin ajan, ottaa kuvan tai kaksi, itkeä vähän onnesta ja hymyillä nätisti ja lahjoittaa sinulle tämän lahjan joka siis on se päättötyö (tuntuu, että ‘päättötyö’ on käsitteenä todella vieras kaikille, mutta siksipä minun pitäisikin saada selittää tätä jossain muualla kuin tässä, niin ja että mikä se on!) ennen keikkaa ja sitten hyppiä riemuissani lavan eteen kiljumaan. En kysyisi mitään vaikeita kysymyksiä (:D) vaan olisin ihan kiltisti ja hurr. En tiedä uskallanko… uskallan! sanoa, että mikäli millään sinulla olisi aikaa ja tarmoa niin voisin sähköpostilla kirjoittaa muutaman olennaisen seikan.

    Tunnen itseni nyt niin tavattoman tyhmäksi ja pieneksi ja ilkeäksi ja tulen häpeämään tätä pitkän aikaa varsinkin, jos mikään ei toimi, mutta tein sen! TEIN SEN. Kirjoitin ja kerroin eikä tarvitse enää pyöritellä. Kiitos kaunis. Todella suuri kiitos kaunis. Anteeksi siitä, että sotken tämän sivun (jos joskus koskaan tätä kamalan pitkää tarinaa julkaistaankaan) ja vien muidenkin kuin itseni aikaa. Mutta ponnistin ja kannatti. Muuten rypisin tuskissani ja tietämättömyyksissäni loppuelämäni, ainakin melkein, jos en olisi kirjoittanut. Kiitoskiitos kuitenkin mikäli Aki-ihminen tämän luki.

    ps. Olipas mukava kuunnella pitkästä aikaa radiota (koska korvanapit ja Happoradio on keksitty) ja kuulla sieltä Upsiderin iloinen mainos “….ja voit voittaa HAPPORADION keikalle olohuoneeseesi!” Kiitos tiedosta, kenties voisin valtuuttaa isän osallistumaan tähän (kirottu alaikäisyys), kun en kuitenkaan voi olla varma siitä lottovoitosta, jonka nojalla voisin ostaa teidän ihan itse. Ainahan senkin varmaan joku voittaa! Vaikka arpaonni tässä päässä on suoraan sanottuna maailmanperseestä (= surkea), tulisi ainakin tunne, että kokeiltiin. Heheh.

    • Aki | Tuota tuota. Nyt vetää kyllä hiljaiseksi. Kiitoksia tästä pitkästä viestistäsi, taitaa täyttää jo kirjeen kriteerit. Tulee kummasti motivaatiota keikkarähjäämiseen kun tämänkaltaisia viestejä lukee. Lahdesta taidettiin valitettavasti karata heti keikan jälkeen pois. :/

  31. Joensuun tyttöjä.!

    Ootte aiva mahtava bändi, mutta k15 keikkoja Joensuun seudulla kaivattais enempi:/ Areenalla olin vklp katsomassa, oli aivan mahtavaa, kiitos teille kaikille! <3 Osuuskaupparockiin oon varmasti tulossa, mitä väliä vaikka konfirmaatio onki seuraavana päivänä;D

  32. Aulik

    Heips,

    herra W on sanonut, että jokainen tulkitsee biisin sanoituksen omien arvojensa ja kokemustensa pohjalta. Jokaisen oma tulkinta on siis oikea, eikä väärää tulkintaa ole. Mutta, mutta! Ihan yleisradiossa kerrotaan Hiljaa niin kuin kuolleet-biisin kertovan mustasukkaisuudesta ja sen olevan todella ahdistava. Tämäpä vasta miuta ottaa päähän, sillä oma tulkintani on aivan toisenlainen. Kerro siis -oi Suuri Sanoittaja- ovatko yleisradion nuorisokanavan tädit oikeassa?

    • Aki | Juuri sanoit ettei ole oikeita eikä vääriä tulkintoja, kuinka hekään siis voisivat olla oikeassa tai väärässä. Oma tulkintanikin on tietenkin vain yksi muiden joukossa ja jokainen tulkinta on tulkitsijalleen totta.

  33. Jojensuun tyttöi alunperin miekin

    No tännekö se kommentti pitikin laittaa. Siis nyt on pakko antaa palautetta sanoituksista. Hiljaa niin kuin kuolleet ja puhu äänellä jonka kuulen -biiseissä on erittäin puhuttelevat ja hienot lyriikat. Suoraan kuin omasta elämästä kertoisi, enkä arvannut että joku näkisi sielun sopukoihin. Kiitos <3 Täytyy vissiin tulla keikallekin kuuntelemaan, viimeks taisin nähä teiät kokkolan rock festareilla sekä tietenkin ilosaaressa on tullut nähtyä..

  34. pinx__:D

    Kun sain tänä jouluna(tänään:) Happoradion kokoelmalevyn, olin niiiiiin onnelline koska olin just tajunnu et kössin kaikki ihmissuhteet…. Mut tajusin kun olin jo aiemminkin tajunnu et just ne biisit mitä kuuntelin ja vieläki just nyt kuuntelen on hyviä ja ne koskettaa tosiaan sydäntä, sitä korvennettua pattia rinnassani, just Happoradio on ollu mulle se mitä oon tarvinnu, se mikä on lohuttanu ja saanu mun ajatuksille vastakaikua ja sitä mitä haluaisin eräille sanoa. En ois ikinä arvannu että joku osaa tehä biisei mitkä kuvastaa just sitä pään sisällä korventavaa tunnetta, esim. puhu äänellä jonka kuulen. Haluan kiittää teitä ihan helvetisti biiseistä jotka on auttanu mua pääsemään eteenpäin ja tajuamaan että oon yksilö eikä kukaan voi määrätä mua, tai mitä mä teen. Kiitän vaikka hiljaa mutta mieluiten sanon sen ääneen, kiitos :´) ja hyvää joulua sekä iloista uuttavuotta:DD.

  35. Vivianna vaan

    Jaha, täällä on päivitetty sivuja, joten pakko laittaa terkut. Toivottavasti et ole kauhean vihainen etkä ainakaan pitkään. Pliis, en kestäisi sitä. Levyt soi ja keikalle tuun (ellei oo bannerit päällä…) Huumoria armas ja pitkämielisyyttä! Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2012!

  36. Sade

    Aki, lähde mun kanssa yksille :)

  37. Tia

    Kiitoksia aivan upeasta keikasta Oulussa :) Piti tulla tänne ihmettelemään ja tutkailemaan sivuja, kun ei meinaa uni tulla silmään. Uskomatonta verbaaliälykkyyttä ja sanoilla kikkailua… ja sitten kun vielä sanat kolisee johonkin omassa historiassa. Silloinhan ei voi muuta kuin tykätä :D Pelastaja-kipaleenkin ensimmäinen lause vetäisee meikäläisen jo niin kölin alta, kun osuu ja kirveltää ;) mutta niinhän se just menee että pitää löytää kosketuspintaa omaan elämään, vaikka voi musiikki tietysti muutenkin “osua ja upota”. Olet sinä oikeasti aika helmi otus. Tänään tuli minulle postissa levyllinen Michael Jacksonia, jonka tuolla mainitsit :) (tuli muuten Samuli Putroa myös ;) ) … aina tykkäillyt Michaelin musiikista ja myös hänen liikkuminen lavalla tekee vaikutuksen. Minä elän musiikista ja tuhlaan suuren osan roposistani musiikkiin, konserttilippuihin, levyihin yms. Täytyy sanoa että myös sinun esiintyminen ja lava”olisko se sitten karisma” on ihan huikeaa. Oma tyylisi joka on älyttömän hieno. Vaikea olit kuvata, mutta helppo katsoa ;) ehheheh! Siis kiitos miljoonasi ja täällä odotellaan uudelleen teitä pohjoiseen oikein monen naisen voimalla… täytyy vielä sanoa, että se sinun pyyhe-esitys sai sydämen jättämään lyöntejä välistä ja ehkä jotain muutakin kehon reagtiota aikaan. Kiitos vielä. Pitäkäähän hauskaa lavalla ja sen ulkopuolella. Ihanaa joulunodotuksen aikaa… ja muista ettet säikähdä jos jonakin iltana iso lihava mies tulee ja laittaa sinut säkkiin, laitoin sinut joululahjalistalleni ;) ja kilttinä on oltu :D

    • Aki | Tiiä siitä karismasta sitten niin, kunhan punaviinipäissäni keekoilen! Mutta kiitos nyt kuitenkin ja hyvää joulua ja semmosta!

  38. Tuhkimo

    Kiitos aivan ylimahtavasta Seinäjoen keikasta perjataina 2.12! Oli varmaan paras keikka missä olen käynyt tai ainakin yksi parhaista. Teillä näytti olevan lavalla todella kivaa ja se välittyi kyllä “katsomon” puolellekin, aika kului todella nopeasti ja olisi voinut kyllä kuunnella teitä muutaman biisin lisääkin.
    Jäin vain keikan jälkeen kovasti miettimään, että millähän mä saisin sut rakastumaan muhun. En ole vielä ainakaan keksinyt ratkaisua.

  39. Minttu

    Mietin pitkän tovin kehtaanko tulla tänne mitään naputtelemaan.. No, tulin kuitenkin. Ostin ekan Happoradio levyni viime viikolla ja levyn kuunneltuani tajusin että oon löytänyt jotain ihan mieletöntä.. (Ja ihmettelin miten ihmeessä en oo löytänyt teitä aiemmin!!) Toki sitä on radiosta kuullut moniakin biisejä, mutta kun niitä kuuntelee ihan ajatuksella ja sisäistää ne mielettömät tekstit biiseissä menee ihon alla jatkuvasti kylmiä väreitä. Huh! Kukapa olisi arvannut että vielä kolmenkympin kynnyksellä voi tuntea itsensä taas vähän teiniksi ihan vaan siksi että joku bändi kolahtaa näin kovaa! Tää on oikeestaan aika mahtavaa, siitä huolimatta että muutaman yön unet on jäänyt vähiin kun pitää kuunnella vielä “yks” biisi. Ja näköjään naputella tänne kommenttiakin. :)
    Halusin siis vain tulla kirjoittamaan kiitoksen sanan siitä että teette näin upeeta hommaa. Seuraavaa Helsingin keikkaa odotellessa, en malta oottaa. Kaikkea hyvää! :)

  40. Vivianna

    Täällä uusi faninne moi. Onnea bändille 10-vuodesta ja menestystä myös jatkossa! Jostain syystä olette päässeet livahtamaan ohi korvieni, vaikka radio on kyllä ollut auki. Nyt vasta kolahti ja kovaa vanhaan kunnon tanssipoppariin. Sanoitusten tarkemmasta kuuntelustahan (kliseisesti Che Guevarasta…) se lähti ja oman elämän pikkudraamasta tuli myös ymmärrys – juuri näinhän se menee ja tältähän se tuntuu varmaan muistakin. Hirveen tasapainoisia kokonaisuuksia nämä teidän uudet levyt, radiosoiton lisäksi löytyi ihania helmiä kuten Ruumiinavauspöytäkirja ja Ottaisitko silti minut. Ai jai miten kaunista. Tänään vielä alkukauden levyt kaupasta, lupaavalta nekin vaikuttaa. Hieno kehityksen kaari teillä. Nyt vaan odotan että pääsen näkeen teidät livenä! Tsemiä kiertueelle, te ootte töissä ja me vapaalla…

Tulevat keikat

2017

03.03. PORI, Bar Kino [Ennakkoliput]
04.03. JÄMSÄ, Himos Areena [Ennakkoliput]
11.03. NURMIJÄRVI, Club Venla
17.03. EURAJOKI, Club 8
18.03. IISALMI, Graceville [Ennakkoliput]
24.03. KOLI, Sokos Hotel Koli
25.03. JOENSUU, Kerubi [Ennakkoliput]
31.03. RUKA, Rukahovi ***
07.04. KOUVOLA, House Of Rock Bar
08.04. HELSINKI, Pressa Nightclub
13.04. LAHTI, Möysä ***
14.04. NIVALA, Tuiskula
15.04. RUKA, Ravintola Piste ***
21.04. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo [Ennakkoliput]
22.04. OULU, Tähti
30.04. TURKU, Gong

 

***Viimeisimmät muutokset!