Tampere, Klubi

18.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Porista lähdettiin krapulan saattelemana pirun aikasin liikkeelle syistä että Markulla oli sitä jotain työhommaa ihmisten aikaan ja meidän ois kuulemma pitäny tehdä soundcheck klo 14:ään mennessä. Mie ja Jatu jäätiin bussin kyydistä kun väsytti niin sairaasti ja koska oltiin diilattu itellemme kyyti Juten autossa vähän järkevämpään aikaan. Jutekin kun siis nähkääs oli justiin sopivasti matkalla Tampereelle. Se on meijän bändäri. Jei! Reiluna miehenä se tietysti kuitenkin jätti meidät jonnekin kilometrin päähän keikkapaikasta, joten saatiin semmonen kiva urheilusuoritus siihen krapulapäivän alkuun kun kamojemme kanssa rahtauduttiin. Klubissa (hieno paikka muuten!) oltiin sitten lopulta joskus kolmen aikaan. Ja sillon selvis ettei sitä äänentarkastusta oikeesti tarvinnu tehä kahteen mennessä. Lämppäribändi Replika teki justiin omaa checkiään ja myö sitten päätettiin syyä. Aika jeppistä jottain kalakiusausta oli ja minä kauhulla katoin kun osa porukasta laitto siihen ketsuppia. Ei kalan kanssa saa ketsuppia syyä, siihen on oltava joku sääntö! Eikähän myö sitten sitä soundcheckiä tehty kun ei jaksettu. Ei ne soundit siitä tarkastelusta parane mihinkään.

Klubilta paineltiin sitten Sokos Hotel Tammeriin joka oli kyllä hieno paikka. Semmonen vanha ja kulahtanu mutta hyvällä tavalla! Ei silleen Linda Gray –kulahtanu vaan silleen Sean Connery –kulahtanu. Tyylikkäästi. Hotlalla hetki köllöteltiin ja saatiin seurueeseemme mm. Mika DeFrost huoltojoukkoineen ja Rohto-yhtyeen bassotaiteilija Anssi Ahvenniemen. (Viimeksimainittu oli Tampereella siksi että pääsis treenaamaan meidän kanssa muutaman biisin bassottelut. Hän kun joutuu tuuraamaan Jamia tulevalla Kiss FM:n keikalla. Joudumme lentämään ko. keikalle Leviltä, ja palaamaan lentämällä seuraavana päivänä takaisinkin koneella. Ja Jamihan ei lentokoneeseen uskalla kun se pelkää korkeita paikkoja ja lentokoneita erityisesti.) Hotellin aulassa kokoonnuttiin joskus puol ykstoista ja juotiin siinä oluset. Maksovat 6,70€ kappale. Siinä sitten pohdittiin että se on markoissa semmonen suunnilleen about 39 mk 90 penniä ja se on kyllä perkele liikaa oluttuopista! Muistelin siinä ostaneeni taannoin Helsingin jostain S-marketista tms. mäyräkoiran (12 putelia kaliaa) hintaan 6,80€. Siinä on hinta kohillaan. No mutta. Eihän se hullu oo joka pyytää. Baarille lähettiin ja siellä meihin liittyi vielä Tohkasen Mikko, elikäs tuon Rautahammas-orkesterin koominen laulusolisti.

Klubilla oli porukkaa oikein mainiosti ja lämppäriyhtyekin näytti suoriutuvan tehtävästään hienosti. En mie sitä kauaa kerenny kuuntelemaan kun aina pitää vähän jänskättää takahuoneessa ennen keikkaa. Oma setti alotettiin joskus vissiin kahentoista aikoihin. Lava oli iso ja hieno semmonen puolikaari. Kyllä siinä kelpas puimurikuskien starbailla. Vedettiin setit himppeen ja jatkettiin kaljottelua.

Hotellilla oli yhdet jatkot, joiden kulkuun Tammerin henkilökunta puuttui noin viidentoista minuutin kuluttua niiden alkamisesta. Lähinnä heidän parannusideansa koskivat jatkojen äänenvoimakkuutta. Ideoista otettiin vaarin, sillä talossa pittää olla talon tavalla. Itse yritin liittyä Tohkasen ja Anssin kanssa jatkoihin myöhemmin mutta siihen mennessä talon väki jo puuttui myös juhlien osallistujiin. Eli Anssi ja Tohkis, jotka eivät oikeesti siinä hotellissa asuneet, eivät päässeet ala-aulaa pidemmälle. Ja minunnkin piti kaivaa hotellihuoneen avainta ja henkilöllisyystodistusta että mie se oon. Yllättävän tarkkoja ihmisiä olivat.

Pori, Kino

17.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Tästä se lähtee! Laskettiin, että TJ on 21 (armeijan käyneet tietää) ja kaikilla oli odottava mieli, miten puimurikuskit urakasta selviää. (Alkamassa oli siis näiden parin klubikeikan jälkeen tuo paljon pelätty X-Tour, jonka ensimmäinen yhtäjaksoinen pätkä kesti sen kolme viikkoa. -Toim. huom.) Porissa oli siis penkkaribileet ja mie, Aki & Jami mentiin ekaks Loimaalle Akin rouskulla (joka jäi Aarnion poikien hoteisiin. Terveisiä sinne vaan. Pankaa se rotjake saatana nyt kuntoon. Pakoputki roikkuu ja ovet ei aukee. Mie suosittelin Teitä Akille, se ei enää ikinä usko minnuu, jos se auto on ihan romuna teidän ”korjauksen” jäljiltä. Kyllä pittää olla 300 euron autossakin takuu. Mie vielä erikseen sanoin, että siinä on Aarnion takuu, joka on väkevämpi kuin mersun elinikäinen puhkiruostumattomuustakuu.) ja jatketiin siitä sitten AH:n kyydillä Poriin. Moninaiset ovat yhtyeemme logistiset ratkaisut. Majoituimme Porin Sokos Hotel Vaakunaan ja miulla paukkui taas Finnairin pisteet. Tiesittekö, että plussa -pisteillä ei saa mitään kivaa, mutta ilmaiset lentomailit tekee höpöä?

Itse keikkapaikka oli meille tuttu. Pidimme siellä PA–treenit ennen kiertueen alkua, vaikka emme olleet paikassa varsinaisesti keikalla olleetkaan. PA–treeneissä kasataan koko keikkakattaus valoja ja lavaa myöten. Siis periaatteessa ihan normaali keikka mutta ei lainkaan yleisöä. Sekin on meille niin kovin tuttua.

Bäkkäri oli mun kylppärin kokoinen ja siellä ennen keikan alkua tupakkia poltellessa saatiin aikaiseksi todella miehekäs savuverho. Alkunauhan soidessa Suomen juntein juntti Jute51 Musikka käveli bäkkärille. Perskeles, meni pasmat housuun koko bändiltä! Jee, Jute! Keikalla opettelin käyttämään uutta MD:tä, jonka Kulju oli ostanut männäviikolla Sothebyn huutokaupasta Guatemalan Prinssiltä. Siksi se veloittaa siitä “helvetisti + alv”. Keikka meni rutiinilla ja porukkaakin oli paikalla oikein kivasti. Mie vetäisin pikakännit ennen keikkaa ja lähdin Haamun kyydissä hotellille, josta hän jatkoi vielä kotiinsa Loimaalle yöksi. Aki ja Jami joivat pilkun pois Juten kanssa ja taisivat jatkaa vielä hotellin käytävässä parin oluen verran. Huoneeseen eivät uskaltaneet, kun mulla oli vielä sillon pe aamuna menoa ja tiesivät että olisin kovin pahoillani jatkoista meidän hotellihuoneessa.

Hitaasti-single kaupoissa ja X-tour alkaa

16.2.2005, 0:00  |  Uutiset

PK-elämien nelossinkku Hitaasti löytyy tänään levykaupoista kautta maan. Sinkulta löytyy nimibiisin lisäksi samaisen kappaleen mainetta niittänyt Jäähdyttelyversio, sekä kyseenalaista huomiota saanut Linnusta sammakoksi -musiikkivideo. Käy siis ihmeessä ostamassa omasi.

Happoradio aloittaa huomenna Suomen hiihtokeskuksia koluavan X-Tourin, jonka keikkapäivät näet Keikat-osiostamme. Kiertueen ensimmäinen pätkä kestää kolme viikkoa, jonka jälkeen vedämme vajaan kaksi viikkoa henkeä, ja jatkamme taas. Kiertueen aikana vieraskirjaviesteihin vastataan aina kun se on mahdollista, kuten tähänkin asti. Toivotaan että Lappiin on jo saatu vedettyä nettiyhteydet. Hehheh.

Kokkola, Seurahuone

12.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Ylivieskasta mentiin siis Kokkolaan mutta ennen lähtöä pysähdyttiin krapulasetille Ylivieskan viralliseen rasvalaan. Miulla iski ihan hirveä pirtelön jano (Aki peesasi) ja tilattiin isoimmat mahdolliset mansikkapirtelöt. No se homo siinä tiskillä antoikin suklaapirtelöt ja saatiin uudet kohta tilalle. Koska periaatteisiimme kuuluu, että mitään ei jätetä, niin Akin kanssa joimme noin litran pirtelöä mieheen. Ei siis ole ihme että minä ja Aki olemme bändin läski ja semi-läski. Automatka Kokkolaan meni krapulaisen leppoisasti, taidettiin katsoa laatuelokuva Ace Ventura 2. Saavuttuamme Kokkolan Seurahuoneelle, kaikki häipyivät omiin huoneisiinsa nukkumaan tai onanoimaan ja minulle tuli olo, että jos vaikka kotia pääsis. Päiväunien jälkeen päätös kotiinlähtemisestä oli kypsynyt niin, että päätin lähteä käymään Valtion Rautatielaitoksen konttorin palveluneuvojan juttusilla kysymässä minkälaisia logistisia palveluita heillä on tarjota Kokkola-Helsinki välille tulevaksi yöksi. Neuvottelujen tulos oli kannaltani positiivinen. Ostin junalipun klo 2.30 lähtevään junaan.

Illalla käytiin syömässä Seurahuoneen paarissa ja olipas ihan mainittavan hyvää ruokaa. Mie söin possunfilettä valkosipuliperunoilla ja sinihomejuustokastikkeella. Ja niin tais syödä muutkin. (Paitsi mie kun mie en syö pilaantunutta juustoa vaikka tappaisitte! -Aki) Maitoa juotiin tietysti. Ruoan jälkeen taidettiin mennä taas örvöttämään huoneisiimme. Keikkaa aloiteltiin joskus 01:n maissa yöllä. Ensimmäisen kerran noin 170:n keikan aikana kävi niin, että meinattiin joutua keskeyttämään keikka teknisten ongelmien takia. Jatkettiin suu irveessä, vaikka meidän MD oli poissa pelistä ja kuuntelu yhtä helvettiä moisesta johtuen. Väkeä oli paikalla itseasiassa ihan hyvin ja meininkikin kohdallaan mutta paska maku oli suussa, koska mikään ei lavalla toiminut. Biisijärjestys oli myös todella erikoinen, koska jouduimme soveltamaan settiämme lennosta. Taidettiin vaihtaa aloitusbiisi alkunauhan aikana ja soittaa setin ainoa cover-biisi jo kolmantena. Todella häröä, joka ei toivottavasti kuitenkaan välittynyt yleisöön. Loppujen lopuksi taidettiin soittaa paria biisiä vaille täys setti.

Keikan jälkeen mie menin hippa-livohkaa juna-asemalle ja lähdin Helsinkiin. Olin varannut oikein makuupaikan (ja sain ikioman hytin), että saapi nukkua. No eikös perkele viereisessä hytissä ollut joku Tuonelan Sammakko, joka huusi (ei siis mitään ölissyt vaan huusi suoraa huutoa) unissaan. Ja koska VR:n makuuvaunujen hyttien väliseinät on tehty ”sound expander” –levyistä, meikäisen hytissä raikui huuto myös. Pari tuntia sitä kuuntelin ja vihdoin klo 05 menin ärtyilemään junan kondomille, että uusi hytti on saatava. No sain uuden hytin samantien ja ihmettelin, että miksi en pyytänyt aiemmin. Kahden tunnin yöunen jälkeen saavuin Helsinkiin pirteänä kuin TYKSin päivystävä lääkäri.

Tarina Kokkolasta kertoo, että AH ja Jami meni nukkumaan pilkun jälkeen ja Aki jatkoi siitä vielä kotvasen. Muutoin siis aika rauhallinen ilta.

Ylivieska, Vieska

11.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Juhlaa kun ei ollu krapulasta tietoakaan ja nukkuakin olin ehtiny yli kuus tuntia! Se on varmaan suomirockin historian ennätysyöuni keikkojen välisenä yönä. Aamiaisella tapasin Markun, joka oli yhtä hyvässä kuosissa kuin minäkin. Voi meitä uskovaisia pulleroita! Lähettiin sitten käymään musakaupassa sen kanssa kun urpo oli lyöny virveliään liian kovasti Oulun keikalla. Eli rumpukalvoja piti saada. Nehän löytykin ihan helposti, ei ongelmia.

Lyhyt matka Ylivieskaan paineltiin nopsaan ja sitten alko taas nämä iloiset ”voi vittu” ja ”kärähti taas” -kiljahdukset kun keikkapaikka näytti suhteellisen synkältä. Majoitus oli siinä yläkerrassa, eikä ollu kehumista siinäkään. Kaks isoa huonetta täynnä sänkyjä, keittiö ja neuvotteluhuone. Eipä siinä midis, siellähän myö sitten pyllyiltiin. Pitkästä aikaa tehtiin myös soundcheck, jossa oikein innostuttiin jammailemaan jotain heviriffiä. Vieläpä niin, että suhteellisuuspäällikkö Ville Kulju paukutti rumpuja. Kovasti lyöpi sekin. Ja se ite yökerhohan oli loppujen lopuksi ihan hieno paikka. Tanssiravintola, mutta kuitenkin.

Tunti ennen keikkaa mentiin sitten yökerhon puolelle ja voihan perse kun ei siellä taas ollu kuin noin kolme ihmistä. Alko ahistaa ihan sikana kun se on kuitenkin semmonen ehkä 600:n hengen baari. Ja takahuone oli muuten kohillaan, mutta sieltä puuttu peili, kaljat, jallu, limpparit, pyyhkeet, tussit, paperit, kahvi ja sämpylät. Eli kaikki mitä meidän raiderissa lukee. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin siitä sitten ne olennaisimmat asiat kuitenkin eli kaljat ja jallut ja vähän limpettiä. Alettiin aika samantien tinttaamaan kun ahisti se väen vähyys. Keikan alkaessa porukkaa oli sitten kuitenkin tullut jonkin verran, ja sekin posse oli hyvin innokkaasti lavan edessä. Eli loppujen lopuksi keikka olikin oikein mainio. Mekin oltiin aika hyvässä iskussa tällä kertaa kun ei kerenny se tinttaaminen vielä tehdä tehtäväänsä. Hiennoo. Ai niin ja pitkästä aikaa soitettiin Huda huda ja se kuulosti paikotellen ihan oikeelta biisiltä.

Keikan jälkeen sitten alettiin se normisetti eli humalainen sekoilu. Paikallinen jengi oli oikein mukavata ja siinähän se sitten vierähti yö jatkoillessa. Eräälle paikalliselle ihmeteltiin että eipä tullu liikaa jengiä ja taas, ja sehän siihen totesi lakonisesti että ”työ ootte vaan niin suosittu bändi”. Niinpä niin. Jatkohölmöilyssä meni aamuun asti ja oli kyllä helevetin hauskaa. Siinä neuvotteluhuoneessa piirreltiin kaavioita fläppitaulua ja piirtoheitintä hyväksi käyttäen. Sittenkin, kun sekä fläppitaulun paperi että piirtoheittimen kalvot olivat loppuneet. Sehän se oli tolkun hommaa. No aamulla niitä sitten Markun kanssa pestiin veden, fairyn ja ginitilkan kanssa ja kyllä ne siitä tais puhistua. Joskus kahen jälkeen lähettiin sitten hampurilaisbaarin kautta kohti vanhaa tuttuamme, Kokkolaa.

Oulu, 45Special

10.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kahden päivän tauko (ti-ke) Goomin jälkeen ei riittänyt orkesterillemme täydelliseen palautumiseen. Siispä Oulua kohti lähdettiin melko apeissa tunnelmissa. Eikä asiaa auttanut se, että liikkeelle minä ja Jami lähdettiin Helsingistä noin klo 6.30 aamulla muutaman ”hassun” unitunnin jälkeen. Ensin ajettiin Loimaalle, josta otettiin yhtä huonokuntoinen Haapasalo kyytiin, ja siitä jatkettiin kohti Poria. Porissa hypättiin bussin kyytiin lopulta noin klo 10.30 ja lähdettiin jyryyttämään kohti Perämeren helmeä. Matkaan kului tuommoset kahdeksan tuntia vielä sen Hki-Loimaa-Pori -matkan päälle. Jee. Matkalla katottiin elokuva Valiojoukko, joka oli paikoitellen viihdyttävä. Vähän nukuttiin ja vähän jauhettiin paskaa. Mutta ei juotu! Ei pisaraakaan! Oikeesti!

Oulussa oltiin kiltisti, loikoiltiin hotellilla, katottiin Juuson ja Enbusken ohjelmaa ja Zen Cafén keikkaa ja käytiin Anttilasta hakemassa Markulle geeliä ja dv-kameraan nauhaa. Markku ja minä käytiin jossain vaiheessa jo keikkapaikalla nauttimassa herkullisia pizza-slicejä, kun pääsi nälkä yllättämään. Mutta ei juotu! Ei pisaraakaan! Oikeesti! Vielä!

Keikka oli melko tylsä. Porukkaa ei paikalla ollut niin paljoa kuin toivoimme, ja sekin muutama kymmen oli lähinnä tsekkailumeiningillä. Soitossahan ei ollut ongelmia kun oltiin hyvässä kuosissa, mutta jotenkin jännitti taas koko touhu. Varmaan justiin siksi kun ei oltu kännissä ja oli sitä tsekkailua lähinnä vain. Muut alko keikan jälkeen juomaan sitten kuitenkin paitsi minä. ”Uusi, raittiimpi Aki Tykki” -termi herätti hilpeyttä. Join mie muutaman hassun mutta olin jo kahden maissa hotellissa. Kävin suihkussa, pesin sukat (!) ja painuin pehkuihin. Toki heräsin sitten kuudelta kun Jami palasi hönössä ja vaati minusta baarikaapintyhjennysseuraa melkosen sinnikkäästi. Hillitsin kuitenkin itseni ja pääsin noin puolen tunnin selvityksen jälkeen takaisin uneen. Seuraavan kerran heräsin seitsemän jälkeen kun Jami soitti 118:n kautta hotellimme (Arina) respaan, kun ei hotellin sisäpuhelinta osannut käyttää hönöpäissään. Puoli kymmeneltä aamiaiselle ja sitten Markun kanssa raapustamaan näitä päiväkirjoja. Hienoa tämä särmä-elämä!

Ja laitetaas tähän pitkästä aikaa biisilista. Tämmösellä ollaan viime ajat suunnilleen ajeltu:

1. Omatunto
2. Linnusta sammakoksi
3. Älä huuda
4. Hitaasti
5. Tanssi
6. Pohjalta
7. Pahoille teille
8. Odotat
9. Sinä
10. Pois Kalliosta
11. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore:
12. Ikävä ihollesi
13. Asemalla
14. Mulla menee hyvin

GOOM-risteily, m/s Romantika

7.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki & Markku DeFrost: Lappeenrannasta lähdettiin todella aikasin liikkeelle, että orkesterin Helsinki-osasto ehti tekemään pitstopit kodeissaan. Tunti kotona teki hyvää kun pääsi pois siitä typeryyden kuplasta, jossa näillä rundeilla yleensä elellään. Tapasimme konkkaronkan Länsisatamassa klo 16, jossa kiertuemanageri-miksaaja-kasvissyöjä-kätilö Ville Kulju jakoi meille GOOM-paketit eli kirjekuoren, joka sisälsi mm. bäkkäripassin, aikataulut ja hyttiavaimen. Siitä mentiin jalkapatikalla passintarkastukseen ja sehän oli yllättävän tiukkaa meininkiä. Markku heitti täyden Viru Valge -pullon roskikseen siinä tullimiehen silmien alla kun ei sitä saanut laivaankaan viedä, eikä kukaan jaksanut lähteä kuljettamaan sitä takas bussiin. Paitsi Haapasalo, joka kyllä oman pullonsa jaksoi bussilla laivaan salakuljettaa.

Passintarkastuksesta siirryimme risteilyn ”vip-loungeen” odottamaan ”nopeaa” laivaannousua, koska kiertuemanageri-miksaaja-kasvissyöjä-kunnallismarttyyri Ville Kulju oli meidät sinne käskenyt. ”Tässä menee tunteja bussin kanssa”, hän sanoi, ”menkää vaan kävellen omin nokkinenne”. Siellä sitten nakotettiin tunnin verran siellä tupakkakopissa. Tunnin, jonka puolivälissä näimme bussimme kaahavan vapaata kaistaa laivaan. Kulju, jumalauta! Tää on niin tätä. Loungesta risteilyisännän johdolla marssimme laivaan, jossa siirryimme yökerhoon odottamaan soundcheckin alkua, hyttiemme valmistumista tai baarin aukeamista. Mitään näistä ei tapahtunut ainakaan tuntiin, eli sielläpä sitten karjotettiin vaan kun ei bussiinkaan enää päästy. Jossain vaiheessa selvisi, ettemme me soundcheckiä teekään. Eikä tehnyt itseasiassa kukaan muukaan orkesteri kun hommat oli yllättäen vaiheessa kuin Kiinan demokratia. Baari aukes 18.30, otettiin siinä lonkerot (helvetin jäykkää oli…), siirryttiin pikasuihkujen kautta vip-tilaisuuden avoimen baaritiskin ääreen.

Puoli yhdeksään asti siinä istuttiin, jonka jälkeen mentiin lavan taakse odottamaan ysiltä alkavaa keikkaamme. Jännitettiin tapamme mukaan notta tuleeko sinne ketään, ja jälleen kerran turhaan. Ihan helevetin hyvä meininki oli. Harmillisen lyhyt oli meidän iltasetti eli encoreineen kokonaista kuusi biisiä. Eli saman verran kuin Turussa ikinä. Mutta soitimme siis pelkkiä hittejä ja Vittulaulun ja mukavaa oli. Sitten alettiin kaatamaan oikein tosissamme, eikä kukaan enää tuntunut muistava sitä seuraavan päivän klo 13:n keikkaa. Otteita illan, yön ja seuraavan aamun tapahtumista:

(kellonajat ja henkilöt ovat kuvitteellisia)

Klo 23.00 Happoradio + tekniikka kokonaisuudessaan ryyppää yökerhon artistipöydässä
Klo 24.00 Kiertuemanageri – miksaaja – kasvissyöjä – pakkomaisteri Ville Kuljulla on pissahätä ja hän käy virtsaamassa muutaman sentin annoksia AH:n ja Markun hytin muovimukeihin. Miksi, Ville, miksi?
Klo 02.45 Aki Tykin filmi katkeaa CMX:n keikan aikana.
Klo 03.00 Roudari Vetku rakastelee virtuaalisesti takapuoleen vaivaantunutta Goomin pääjärjestäjää, joka on selvin päin.
Klo 04.00 Jami Motti ja Vetku aiheuttavat pahennusta laivan yökerhon bilelattialla tanssimalla modernia sovellusta Capoeirasta.
Klo 04.30 Haapasalo kertoo CMX-fanituksestaan, elämäntarinansa sekä herttamikrofonin yläpään varianssista ensin CMX:n Tipille ja sitten Halmkronalle. Onneksi jälkimmäinen oli Sonyn hengessä ihan vitusti jurrissa.
Klo 05.00 AH joutuu vankilaan suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Onneksi hänellä roikkuu kaulassaan ”vapaudut vankilasta” -kortti, joka myös vip-passina tunnetaan.
Klo 06.00 AH:lle tulee jano ja hän käy juomassa hytissään olevista puolityhjistä muovimukeista jotain kummallista nestettä. Kun ensimmäisessä ei tunnu olevan alkoholia, hän maistaa toisesta.
Klo 07.00 AH:ta viedään jo toista kertaa putkaan. Tällä kertaa jalat eivät kosketa maata kitaristin roikkuessa virolaisten korstojen välissä. Tällä kertaa hän muistaa vip-korttinsa aiemmin, eikä ehdi edes vankila-alueelle asti.
Klo 11.00 Bändi ”herää” aamuun uuteen ja kokoontuu laivan messiin aamupalalle. Markku juoksee vessaan oksentamaan puolikkaan karjalanpiirakan.
Klo 12.00 Orkesteri ja tekniikka kokoontuvat bäkkärille. Kiertuemanageri – miksaaja – kasvissyöjä – tangoesimies Ville Kulju arvioi vahingot (risk assesment protocol) ja toteaa tilanteen kerrassaan hälyttäväksi (DEFCON 4).
Klo 13.00 Keikan pitäisi alkaa. Nuoripari Jami Motti ja Kanttori taxfree -ostoksilla. Haapasalo pelti kiinni. Markku vessassa oksentamassa, Aki juo irvistellen lämmintä Perry-siideriä. Keikan alkua siirretään järjestäjän toimesta.
Klo 13.30 Keikka alkaa. Soitto soi vaihtelevalla tarkkuudella mutta yleisö tykkää kovasti. Yökerho on aivan täynnä, kuin myös Haapasalon pää.
Klo 14.30 Keikka ohi, Haapasalo zegoilee takahuoneessa, Markku käy oksentamassa ja antaa haastattelun Goom-dokumentoijille. Akille alkaa Perry oikeasti maistua. Markku ja Aki siiryvät yleisön puolelle, jossa satunnainen lonkerontarjoaja sysää soittajat lopullisesti humalan puolelle.
Klo 15.00 Markku siirtyy hyttiin lepäämään ja muu bändi juo sen yhden goomilaisen loput lonkerot. Iteppähän tarjosi. Kiitos!
Klo 16.30 Laiva satamassa. Kamat ja Haapasalo kannetaan bussiin ja eikun passintarkastukseen. Haapasalon passia ei löydy, joten hänestä ei tullivirkailijalle mainita mitään.
Klo 17.30 Bussi jättää Markun, Akin ja Jamin Hämeentielle Helsingin Kallioon, ja kaksi viimeksimainittua siirtyvät suoraan Saloon Bravadon antimien ääreen. Markku jatkaa matkaa taksilla kotiinsa. Bussi jatkaa Poriin, Haapasalo heitetään kitarakamojensa kanssa hankeen Loimaan kohdalla.

Lappeenranta, Iltatähti

5.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

AH Haapasalo: Aikamme bussilla Lappeenrannan keskustaa kierrettyämme sai roudaribussikuskijokapaikanhöylä Vetku loistavan idean kysyä tietä joltakin aboriginaalilta. Ohjeista viisastuneina näytti kohta bussin perä kohti cityä ja matka lähiöihin alkoi. Lopulta baari löytyi ja pari kirosanaa kuultiin suusta jos toisestakin. Onneksi pelästyimme suotta ravintolan ulkoasua. Nimittäin mukavaksi paikaksihan se osoittautui. Tai ainahan on mukavaa kun katsojia on ilmaantunut runsaasti juopottelemaan ja meitä diggailemaan. Myös tänään keikka sujui mukavasti, ehkä vähän väsyneempää kuin eilen jyväskylässä, mutta arvosteluasteikolla kiitettävä. Siis meidän ja vammaisten arvosteluasteikolla.

Jyväskylä, Scandic

4.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

AH Haapasalo: Kuukausi siitä kun viimeksi koskin kitaraan. Veikkaan että sama homma muilla. Siksipä kaikilla olikin extrajännitystä housuissa. Kaiken kukkuraksi meille kerrottiin, että olis soitettava 90 minuutin setti. Eihän meillä ole biisejäkään niin paljon! Souncheckissä siis yritettiin epätoivoisesti saada settiä kasaan. No, lopulta päästiin kuitenkin sopimukseen siitä perinteisestä kuudestakymmenestä minuutista ja kaikilla oli mukavaa. Keikka sujui loppujen lopuksi harvinaisen mallikkaasti. Tuntui että kuukauden tauko teki vain ja ainoastaan hyvää. Jeppistä, sepäs tosiaan oli taas kivaa!

Markku DeFrost: Juu niin, sattuipas sellanen hauska tapaus, että ne respan tytöt tässä Scandicissa olivat vallan vitsiniekkoja ja sanoivat meille kun mentiin saunaan, että näyttäkääpäs meille nyt kauniita miesvartaloitanne, kun meillä on kamera sinne altaalle. No siinä saunassa Vetkun, Kanttorin, Kuljun ja AH:n kanssa mietittiin, et pistetään nyt sit kunnon show tytöille pystyyn. Kuljulla oli tussi mukana ja kirjoitettiin laudealusiin kilpailijoiden numerot ja käveltiin sit uimapukukierros ilman uimapukua kameran ohi. Vilkuteltiin kuin missikisoissa konsanaan, niin että meillä oli vaan se laudeliina kilkkien edessä. Loppuun otettiin oikein ryhmäposeeraus ja vilkutettiin molemmilla käsillä…ja hypättii uima-altaaseen. Vartin päästä soi puhelin saunalla. Respasta soittivat ja kertoivat, että tuomaristo on kokoontunut ja tulee kohta valitsemaan voittajan. No niinhän siinä kävi että Kulju sen skaban voitti, koska se veti käteen kotiin päin ennen tuomariston eteen menemistä. Sai palkinnoksi pikkupullon shampanjaa ja hienon ”Mr Scan dick 2005” -nauhan. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!