Seinäjoki, Du:ni

31.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Hirmu siirtyminen oli Rovaniemeltä Seinäjoelle, vaan eipä tuo paljoa haitannut kun taas meni nukkuessa koko matka. Keikkapaikkana tällä kertaa rokkibaari nimeltään Du:ni, jossa kuulemamme mukaan järjestetään joku klubi jokaisen kuun viimesenä sunnuntaina. Eli nyt. Ja olihan se mukavata kun baari oli lähestulkoon täys, vaikka olikin sunnuntai! Meinas oikein jännittää kun oli monta sataa ihmistä ja meillä oli jo neljäs keikka peräjälkeen – tunnelma alko olla vähän aransutjakka.

Keikka oli teknisistä ongelmista (minidisc pomppas kahdessa biisissä ja minun kuunteluni hajos jossain vaiheessa niin että jouduin laulamaan pari biisiä kuunnellen ääneni kaikuja
takaseinästä..) huolimatta oikein mainio ja hieno lopetus tälle kuoleman rundille. Kiitoksia vaan teille, seinäjokelaiset!

Keikan jälkeen iski koti-ikävä, joten minä, Jami ja Markku hypättiin 02.25 lähtevään Helsingin junaan. Oli meillä oikein makuupaikatkin, mutta minä ja Jami nautittiin baarikaapista pöllittyjä juomia niin kauan kuin niitä riitti, eli ehdittiin lopulta nukkua tunti. Ja olihan mukava mutta raskas reissu kokonaisuudessaan.

Ja niistä baarikaapin juomista tuli lasku myöhemmin perässä, eli ei jäänyt syntejä rästiin.

Soitettu setti:

1. Omatunto
2. Tanssi
3. Älä huuda
4. Hitaasti
5. Linnusta sammakoksi
6. Pahoille teille
7. Odotat
8. Sinä
9. Pois Kalliosta
10. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore: Ikävä ihollesi, Asemalla, Mulla menee hyvin

Rovaniemi, Café Tivoli

30.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Ensimmäistä kertaa Rovaniemelle! Juhlaa! Ollaan kuultu pelkästään hyviä asioita ko. kaupungista ja etenkin ko. paikasta. Matka Oulusta alkoi vähän huonoissa merkeissä, eli meidän upouusi bussi ei suostunut starttaamaan Radisson SASin pihalta kun lämpötila tais olla roimasti pakkasen puolella. “Ylläri”. Jollain kurin Kulju sai akkuun kuitenkin virtaa ja matkaan päästiin. Ja nukkumiseksi meni taas matka. Onneksi siihen on mahdollisuus. Rolloon saavuttiin kuitennii hyvissä ajoin. Myö hotelliin ja syömään ja Parta-jeret laittamaan lavarakennelmaa pystyyn. Ja kyllähän tuo Tivoli oli ihan maineensa veroinen, ellei enemmänkin. Lava oli ihan älyttömän suuri näin Suomen mittakaavassa ja siellä oli vielä valmiiksi kunnon kokonen raiseri rummuille. Ja siihenhän myö lyötiin vielä oma raiserimme päälle, eli Markku soitti katonrajassa. Siistismiä. Näissä isoissa lavoissa on se hyvä puoli että Kanttorin valot pääsevät oikeuksiinsa. Harmittaa oikein kun ei ite ikinä pääse Happoradion keikalle niitä valoja ihastelemaan kun eihän ne meille lavalle oikein näy silleen kuin pitäis.

Keikkapaikalle saavuttiin joskus tuntia ennen suunniteltua alkamisaikaa ja siirryttiin bäkkärille nauttimaan olutta ja jallua. Oli jotenkin hyvä fiilis tällä kertaa, vaikkei paikalla ihan kauheasti sitä väkeä ollutkaan. Lipun hinta oli taas joku kova ja oli kuulemma Ismo “kuningas” Alanko käynyt samaisessa paikassa edellisenä iltana. Eli ei ihan hirveästi väkeä odoteltukaan. Oli sitä ryhmää lopulta joku ehkä mitämienytvalehtelisin 60 henkeä, eli ei ollenkaan niin vähän että hävettäny ois. Vaan kun se paikka on niin iso niin siellä pitäs olla 600 henkeä että tupa ois täys. Joka tapauksessa keikka oli kerrassaan mainio ja hyvä mieli jäi kaikille! Kokeiltiin vähän uudenlaista biisilistaa tällä kertaa ja se tuntu toimivan. Nostettiin naftaliinista ‘Asemalla’-biisi pitkästä aikaa ohjelmistoon ja hyvältä tuntui. Pidetään se setissä siis toistaiseksi.

Keikan jälkeen järjestäjät sulkivat sen isomman puolen joten mekin siirryttiin siihen pubipuolelle nauttimaan kahden euron (!) hintaisia jaloviinapohjaisia virvokkeita. Ja koko yön happy hour siellä oli muutenkin, eli esim. valkovenäläiset makso kaikille 2,50e. Kohtuullinen hinta minusta. Ja nehän olikin sitten oikein riehakkaat kinkerit. Paikallisten kanssa rupateltiin mukavia ja lopulta lähdettiin jatkoille hotelliin, jossa riekuttiinkin sitten aamuun asti. Ja olihan mukavata.

Ai niin Humanen poijjaat olivat samaan aikaan Rovaniemellä, ja tulivat oman keikkansa jälkeen Tivoliin meidän kanssa vähän ryypiskelemään. Ja niinhän siinä kävi että jo vahvasti päihtynyt kitaristivelhomme suostui jonkinlaiseen juomakilpailuun Kim Heroldin kanssa ja vielä meni häviämään sen! (Kimi tosin myöhemmin myönsi että Haapasalo joi niitä snapseja paljon enemmän kuin hän ja oli jo valmiiksi päissään, eli ei tarvitse hävetä yhtään!) Haamu meni siinä vähän huonoksi sitten mutta onneksi äänentoistofirmamme Orjatori on täyden palvelun talo eli kotiinkuljetus sisältyy hintaan. Miksaaja Kulju kantoi AH:n lopulta hotelliin lepäämään raskaan työpäivän päätteeksi.

Soitettu setti:

1. Omatunto
2. Älä huuda
3. Hitaasti
4. Tanssi
5. Linnusta sammakoksi
6. Pahoille teille
7. Odotat
8. Pelko
9. Sinä
10. Pois Kalliosta
11. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore: Ikävä ihollesi, Asemalla, Mulla menee hyvin

Oulu, Radisson SAS (Suomipopin syyskiertue)

29.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: “Hetkinen. Eikös me kuukaus sitten oltu täällä viimeks?”… Joensuusta lähdettiin hyvissä ajoin maenion aamiaisen jälkeen joskus ehkä oisko ollu kymmenen maissa. Muuten ei ois Ouluun ollu mitään kiirettä, mutta kun meidän piti ehtiä Oulun Teleringiin viideksi jakamaan lippuja illan keikalle. Hyvin kerettiin ja matkakin suju mukavasti kun nukuttiin käytännössä koko 430 kilometriä uudessa upeassa bussissamme. (Ai niin sillä unohtu kehuskelle jo Joensuun raportissa! No nyt kehuskelen sitten. Oikein vessa on ja kaikkea ja vuosimallikin on uudenkarhea -86!) Teleringiin mentiin tällä kertaa minä ja Haapasalo ja sielläpä sitä nakotettiin sitten krapulaisina viidestä kuuteen. Muutamia ihmisiäkin kävi mutta varsinaisesta kansainvaelluksesta ei voida puhua. Vaan mitäpä tuosta.

Telering-spektaakkelin jälkeen valuttiin hotellille ja siellähän noita muiden bändien hönöjä alko jo liikuskella. Mie en saanu unta jostain syystä siinä, joten menin miksaaja-Kuljun kanssa syömään pastaa. Muu orkesteri kuuhotti huoneissaan.

Tämä kun oli näitä Radio Suomipopin syyskiertueen keikkoja niin soittoaikamme oli jälleen joskus puoli kolmen maissa yöllä. Vähän jotain tasoittelevia siidereitä ja kaljoja siinä yritettiin nauttia mutta ei niistäkään mitään iloa ollu. Alakerran keikkapaikalle valuttiin joskus vähän ennen esitystä ja mentiin napit korvilla monitoripöydän taakse jemmaan odottelemaan Dallasia. Jotenkin ahisti ihan hulluna. Pelotti lähinnä. Olo oli mitä kehnoin ja yleisöä taas ihan perkeleesti ja lava oli semmonen ettei meidän ja kännisen lauman välissä ollut muuta kuin kaksi pientä porrasta. Ja justiin ennen keikkaa tuli joku sikakänninen tyttö sinne meidän taka-alueelle selittämään jotain kummallista. Jotenkin se ties kyllä ketä me ollaan ja halus jutella kovasti, mutta oli niin humalassa ettei me oikein saatu siitä mitään tolkkua. Ja huono hetki se on rupatella muutenkin kun just ollaan lavalle menossa. No, ei sitä sen koommin enää näkynyt.

Keikka nyt sitten kuitenkin meni melko lailla mainiosti. Paitsi että meidän kuuntelu oli jostain syystä jotain ihan hirveää. Itse kuulin lähinnä särkevien rumpujen, basson ja kitaroitten absurdin äänivallin ja (onneksi sentään) oman lauluni. Haapasalo sitä siinä keikan edetessä korjaili, joten kyllä se nyt melkein siedettäväksi lopulta saatiin. Meininki oli kyllä kohdallaan ja oululaisetkin jakso hienosti keikkamme loppuun. Hyvähyvä.

10 minuuttia keikan loppumisen jälkeen minä ja Jami oltiinkin jo huoneessamme turvassa ja peittojen alla. Todettiin ettei ees yritetä repiä mitään sekoiluja tästä illasta kun olo on mitä on. Nukkuminen nyt ei onnistunut taas ennen kuin joskus aamuseitsemältä, mutta eipähän tullu kaadettua. Paitsi Haapasalo kaato vissiin ihan kunnolla ja Markkukin vähän. Sentäs. Keikkaputkentulehdusta ilmassa vaikka oli neljän keikan putken toinen veto vasta. Puuh.

Joensuu, Bepop

28.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Ideana oli matkata vanhaan kotikaupunkiimme niin, että tekniikka ja AH lähtee bussilla Porista ja Loimaalta aamusella ja ottavat minut ja Jamin kyytiin Tampereelta puolenpäivän aikoihin. Ja Markku menikin jo ed. yönä junalla kun sillä oli aamulla jotain äksöniä Joensuussa. Vaan kävikin niin että minä ja Jami intouduttiin juhlistamaan vanhan kaverin synttäreitä edellisenä iltana, eikä näin ollen mitenkään kyetty nousemaan aamukymmeneltä Tampereen junaan. Lopulta Jami ja mie lähettiin kohti Itä-Suomea puoli kuuden maissa illalla junassa. Ja hyvinhän sitä ehittiin sitten loppujen lopuksi. Joensuussa oltiin 10 vaille 23 ja keikkahan alko taas vasta joskus yhden maissa.

Vähän se taas jännitti että miten ihmiset löytää meidän keikalle kun oli kuitenkin torstai-ilta ja lipunhinta oli järkyttävä 10 euroa. Mutta turhaan jälleen kerran pelättiin, paikalla oli porukkaa todella paljon! Hyvä, Joensuu! Ette pettäny taaskaan. Ja uus levykin oli kuunneltu kun muitakin kuin sinkkubiisejä rallateltiin mukana. Oli todella mukavaa. Kun keikkakin meni ilman suurempia kommelluksia.

Keikan jälkeen sitä sitten alettiin taas ottamaan niitä saunakaljoja mm. Koodien Askon (Pekka) ja Olli-Matin (Pätkä) kanssa. Yö vietettiin Kareliassa, minne ei sitten kuitenkaan ilmeisesti oltu saatu porttikieltoa, vaikka jotain semmosta joku joskus väitti. Siistiä.

Viitasaari, Hotelli Pihkuri

23.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Jyväskylästä heräiltiin joskus ennen kahtatoista ja lähdettiin samantien Markun autolla kohti Viitasaarta. Mukavaa kun matka oli vaan 99 kilometriä. Ei tunnu missään! Vähän pelonsekaisissa tunnelmissa oltiin vaikkei kukaan missään yltiökrapulassa ollutkaan. Tuoreessa muistissa oli vielä Kalajoen kauhut edelliseltä lauantailta ja jostain syystä pelkäsimme että tämä saattas mennä samaan kastiin.

Hotelli Pihkuri oli sympaattinen pikkupaikka jonkun vesistön rannalla. Ja jotenkin koko Viitasaari näytti jollain tapaa sympaattiselta. Ei ollut ollenkaan sitä “laudat eessä ovien” -osastoa, mihin valitettavan usein törmää kun pienissä paikoissa kierretään. Tekniikka saapui bussilla tuntia
paria meidän jälkeemme ja ensiksi tietysti mentiin etsimään ruokaa seurueelle. Järjestäjän puolesta saatiin jotkut pizzat tai kebabit paikallisesta ruokaravintolasta ja siellä sitten vietettiinkin varmaan kaksi tuntia. Pelasimme mm. äärimmäisen jännittävää tulitikkuaskipeliä ja kuuntelimme minun ääntäni radiosta. Jopas jotain.

Ruoan jälkeen orkesteri painui unten maille (kaljakaupan kautta, luonnollisesti) ja partajeret (=tekniikka) alkoi pystyttää lavaa. Soundcheck tehtiin joskus kasin jälkeen. Testattiin taas vaihteeksi kappaleita Pelko ja Sitä et tahdo, ja jälleen kerran päätettiin jättää ne setistä tänään pois. Äänitarkastuksen jälkeen alko sitten ajantappaminen eli minä ja Haapasalo juotiin vähän kaliaa, Markku ja Jami ei. Viimeksimainitut ja minä oltiin päätetty ajaa yöllä takas Helsinkiin niin nuo herrat olivat kuivin suin. Minut armahtivat ajonakista.

Keikka aloitettiin puoli yhden maissa ja sehän meni oikein mainiosti. Paikalla oli kiitettävästi porukkaa ja lavan edustalla meininki oli kerrassaan hulppea. Ja mukana laulovat viitasaarelaiset muitakin kuin sinkkubiisejä eli levy on kuunneltu. Hienoo hienoo.

Keikan jälkeen juotiin kiireellä kupilliset kahvia ja lähdettiin kohti Helsinkiä. Tekniikka ja Haapasalo jäivät sinne vielä zegoilemaan. Kotona Kirkolla oltiin puoli kuus aamulla. Ja olihan mukava viikonloppu! Meillä on mukava ammatti.

Biisilista:

1. Omatunto
2. Tanssi
3. Älä huuda
4. Hitaasti
5. Linnusta sammakoksi
6. Pahoille teille
7. Odotat
8. Sinä
9. Pois Kalliosta
10. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore: Ikävä ihollesi, Mulla menee hyvin

Jyväskylä, Memphis (Suomipopin syyskiertue)

22.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Markku Jykylään jo aamulla jonkun työjuttunsa takia, minä ja Jami junalla Tampereen kautta 18.20-21.36 ja Haapasalo tekniikan kyydissä bussilla noin klo 23 paikallista aikaa. Aloitettiin homma selkeästi ruokailemalla. Paitsi että mulla kärähti se syöminen kun ei justiin sillä hetkellä ollu nälkä ja yritin saada hampurilaisateriani Memphisistä mukaan.
Lupasivatkin mutta kun en itse ehtiny sitä siellä odotella (kun piti Sadetanssin keikka nähdä vihdoin), pyysin äänimies Kuljua tuomaan sen keikkakerrokseen tullessaan. Ja eihän se sitä sitten koskaan tuonu. Reilu jätkä!

Humane oli perunut illan keikkansa jostain syystä, joten meidänkin soittoaika olisi tänään inasen inhimillisempi kuin aiemmin eli 01.45. Mutta mutta.. Tietysti se aikataulu jotenkin kusi, ja meidän keikan alussa oli vielä jotain ihmeellistä teknistä hässäkkää niin että keikkamme viivästyi
roimasti. Lopulta taisimme nousta lavalle siinä 02.15. Onneksi jyväskyläläiset ovat näköjään kovia kestämään viinaa sillä tunnelma ei ollut baarissa vielä lässähtänyt mihinkään. Meininki oli erittäin hyvä ja tästä tulikin tähänastisen Suomipop-kiertueen paras keikka. Ainakin minun mielestäni. Bändikin oli paremmassa kuosissa kuin aikoihin kun ei ollut
viinapiru vielä ketään ehtinyt pehmittää.

Keikan jälkeen pidettiin jotain sekavia jatkoja Hotellia Alexandriassa Teleksin, Sadetanssin ja Happoradion tyyppien voimin. Ja oli kai siellä muitakin mutta en minä enää muista että ketä. Seiskalta käytiin aamiaisella ja sitten yritettiin vähän nukkua. Taidettiin siinä melkein neljä tuntia ehtiä ja jostain syystä ei tullu mitään pahempaa kankkusta tällä kertaa. Paitsi hirveä närästys tuli kun söin siinä yöllä Hesen Mega-hampurilaisen ja sitten vielä sen aamiaisen just ennen nukahtamista. Mutta hip hip huraa mullapa olikin Renniet messissä eli sain iskettyä närästyksen kanveesiin
heti kärkeen. Juhlaa!

Soitettu setti:

1. Linnusta sammakoksi
2. Tanssi
3. Hitaasti
4. Pahoille teille
5. Sinä
6. Pois Kalliosta
7. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore: Mulla menee hyvin

Nimmareita ja vapaalippuja tarjolla

21.10.2004, 0:00  |  Uutiset

Happoradio jakaa Radio Suomipopin syyskiertueen yhteydessä nimikirjoituksia ja vapaalippuja samaisen kiertueen keikoille seuraavissa kaupungeissa: 22.10. Jyväskylässä, 29.10. Oulussa sekä 5.11. Turussa. Tämä huikean jännittävä näytelmä esitetään kunkin kaupungin keskustan TeleRing-myymälässä ja aina kello 17.00 alkaen.

Kalajoki, Kultakala

16.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Joskus käy niin, että bändi myydään ihan väärään paikkaan ja/tai aikaan johonkin keikalle. Tänään oli sellainen päivä. Kultakala on baari, jossa ilmeisesti a) käy äärimmäisen harvoin bändejä ja b) ne on yleensä tanssiorkestereita. Kanta-asiakkaiden keski-ikä on arvaten roimasti yli 50:n, joten ihan emme ehkä kohderyhmäämme tällä keikalla tavoittaneet. Lisäjännitystä tähän keikkaan toi se että Kulju ja Kanttori olivat jossain muissa hommissa, eli “varamiehillä” mentiin. Vetku hoiti roudausta niin kuin aina, mutta miksauksesta vastasi nimenvaihtajaorkesteri Maj Karman Häiriö Piirinen ja valoja rätkytti Orjatorin mies nimeltä Lamppu Laasanen. Ja hyvin hommansa hoitivat, ei siinä midis.

Ahistus alko jo soundcheckin aikaan kun joku paikallinen 70+v äijä alko huutelemaan kannustushuutoja kuten “Hiljempaa!”, “Haistakaa vittu!”, “Menkää vittuun täältä” ja “Eikö niitä perkeleen kitaroita voi virittää kotona kun tänne kerta pitää keikalle tulla!”. Tippa linssissä ja kurat housussa siinä sitten soitettiin pari biisiä että saatiin kuuntelu ja saliääni johonkin kuosiin. Sitten luikittiin kiireenvilkkaa bussiin ja bussilla majoitukseen eli sinne jonnekin Hiekkasärkille semmoseen mökkiin.

Vaikka baari olikin meille ihan väärä, majoitus oli kuitenkin juuri passeli. Se mökki oli itseasiassa paritalo, jossa oli neljä sänkyä kummallakin puolella kahdessa eri huoneessa plus semmonen oleskelutila jossa oli oikein telkkarikin. Ja vielä kahdessa kerroksessa koko hoito. Ja saunatkin oli molemmilla puolilla. Oikein mukava paikka oli ja kerrassaan keljutti kun ei ollu kesä kun ei tarennu ulkona olla. Kiva ois ollu kyrsät grillata pihan grillikatoksessa mutta eihän semmosta nyt voinu ees harkita kun lämpötila oli jossain nollan tuntumassa ja miehet krapulassa.

Keikalle siitä sitten kuitenkin oli lähdettävä vaikka suoraan sanottuna ei olis huvittanu yhtään. Lähinnä pelotti. Ja baarille kun tultiin niin eihän siellä ihmeemmin sitä väkeä ollut vähän niin kuin odoteltiinkin. Kympin lipunhinta (plus narikka 1,50) on aika suolanen lasku kun ollaan paikassa, johon kukaan ei oikeestaan meitä halua. Takahuoneeseen juomaan vähän rohkaisevia ja odottamaan aloitusta.

Kymmenen minuuttia ennen keikkaa joku kävi lyömässä etuoven lasit sisälle. Tai heittämässä jollain, ei otettu sen tarkemmin selvää. Eikä auttanu paljoa siihen pelotukseen tuo sattumus. Ja kun bäkkäri oli jossain narikan takana kuultiin sieltä “rohkaisevia” kommentteja ihmisiltä kuten “No en oo kyllä ennen kymppiä tähän baariin maksanu!” ja “Bändi se vie saatana nämäkin!”. Apua! Olis pitäny olla sikajurrissa niin ei ois ahistanu niin paljoa. Tein pikaisen päätöksen jättää pilottilasini tällä kertaa takahuoneeseen.

Kiukulla sitä vaan sinne lavalle sitten mentiin soittamaan. Onneksi paikalla oli kokonaista kolme (3) kpl meidän faneja, joista kaksi oli oikein lavan edessä. Eikä sieltä sitten loppujen lopuksi kukaan mitään pulloja heitellyt vaikka koko ajan silmä kovana nurkkapöytiä tähyilin että koska pitää heittää maihin. Ja muutamien biisien (mm. Sinä ja Kaupunki täynnä ihmisiä) siinä kävi vähän muitakin heilumassa siinä lavan edustalla. Ja joku kävi toivomassa Hanoi Rocksia kesken jonkun biisin.. Mutta joka tapauksessa keikasta selvittiin hengissä, eli paremmin kuin etukäteen pelättiin.

Keikan jälkeen norkoiltiin takahuoneessa baarin sulkemiseen asti ja tilanteen rauhoituttua luikittiin taas bussilla majoitukseen. Itse valvoin koko yön meidän dokumenttikuvaajan Jaskan kanssa puhuen bändisoiton kauheudesta. Aamulla lähdettiin jo joskus kahdeksan aikaan kohti Loimaata, josta edelleen Helsinkiin henkilöautolla.

Ja nämä rällyytettiin yleisön toiveista huolimatta:

1. Omatunto
2. Tanssi
3. Älä huuda
4. Hitaasti
5. Linnusta sammakoksi
6. Pahoille teille
7. Odotat
8. Sinä
9. Pois Kalliosta
10. Kaupunki täynnä ihmisiä
11. Mulla menee hyvin

Mikkeli, Vaakuna (Suomipopin syyskiertue)

15.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Matka alkoi minun ja Markun osalta aamukahdeksalta kun lähdettiin Helsingin Kalliosta kohti Loimaata. Ja mie samoilla silmillä. Aika kehno olo oli. Loimaan Popstudiolla hypättiin bussiin, joka tällä kertaa olikin joku meille uusi tuttavuus. Se vanha RMJ-bussi oli jossain muualla menossa ja uus bussi ei (edelleenkään!) ollu valmis eli vuokrabussilla mentiin. Tässä oli onneks tuo nukkumisosasto vähän niin kuin erillään siitä paskanjauhamis-osastosta eli sinnehän mie uuvahin samantien. Pieni ruokatauko pidettiin ja siihen havahduin, mutta muuten kuuhotin koko matkan Mikkeliin.

Mikkelissä meidän “työt” alko sillä, että mentiin paikalliseen Telering-myymälään klo 17 jakamaan vapaalippuja illan konserttiin ja nimikirjoituksia mahdollisille halukkaille. Ja olihan siellä jonkin verran ihmisiäkin jee. Lähinnä niitä tietty kiinnosti ne vapaaliput, eikä niinkään puimurikuskien vapisevat allekirjotukset, mutta kuitenkin. Siellä tunti istuskeltiin ja juotiin kahvia ja rupateltiin ihmisten kanssa mukavia. Tai sekavia. Paikalla kävi myös eräs herrasmies pienen poikansa kanssa, ja kävi ilmi että tämä herrasmies pitää tietokilpailua läheisessä baarissa samana iltana kahdeksan aikaan. Luvattiin että yritetään tulla paikalle jos vaan ehditään. Teleringin keikan jälkeen käytiin olusella ja kaupassa ja mentiin hotellille syömään.

Ja myöhän ehittiin sinne visailuun sitten minä, Haapasalo, Jami ja dokumentti-Jaska. Osallistuttiin joukkueella nimeltä “Team Huono olo”. Jami lähti jossain vaiheessa kesken kisaa mutta muut taisteltiin urheasti loppuun asti ja vieläpä voittoon! Tiukka kisa oli mutta lähimuistilla homma ratkaistiin meidän eduksi. Se juontajamies esitteli meidät Happoradioksi sitten kun peli oli selvä ja siellähän kävi ihmiset kättelemässä ja onnittelemassa tästä MM-95 -veroisesta voitosta. Ja kävipä eräs sanomassa että “ootte kyllä hyvä bändi mutta tuo Vaakuna on niin ankea paikka etten tuu keikalle”. :) Hyvä se on että asennetta löytyy! Palkintona oli ilmaset juomat ja upea diplomi. Se päässee kunniapaikalle keikkabussiin, ellei oo jo hävinny.

Hotellilla minä ja Jami otettiin vähän unta palloon ja valuttiin takahuoneeseen joskus yöllä vasta. Siellähän olikin jo täydet kinkerit käynnissä kun jo soittaneet yhtyeet (plus meidän Haapasalo) tuhosivat kilvan takahuoneen kaljatarjoilua. Meidän osalta lyötiin jälleen soittoaikaennätys, eli meidän oli määrä nousta lavalla klo 02.35. “Mie olin vaan että no huhhuh.” Ja mikä upeinta, aikataulu oli taas myöhässä eli lopulta aloimme soittomme noin 02.50. Ja semmonen sattumus kävi siinä että kun oltiin jo lavan vieressä laittelemassa korvamonitoreita päihimme, niin joku tuhannen känninen kuuno oli jotenkin onnistunut livahtamaan lavalle ja heitti jotain kreisisettiä Markun rumpujen takana. Virheliike, kun paikalla on miksaajamme Ville Kulju. Kulju on todella leppoisa mies eikä turhista kiukuttele, mutta kun se suuttuu, on parempi olla jossain muualla, esim. ulkomailla. Ja nyt se suuttu. Se kuuno lensi niska-perse-otteella sieltä lavalta pois semmosen sanailun saattelemana että lavalle jäi leijumaan paskanhaju. En tiiä paskoko reppana housuihinsa vai hätäpuuppako se vain oli, mutta meinas silti naurattaa. Sattuuhan noita kännisekoiluja, mutta elkää rakkaat ihmiset menkö sinne lavalle (älkääkä miksauspöydälle) räpläämään kun siitä ei oo kun harmia vaan kaikille.

Itse keikka oli kerrassaan riehakas. Erityisen iloisia meiningistä oltiin siksi, että käytiin samaisessa baarissa puolitoista vuotta sitten RMJ-rundilla ja sillon soitettiin muistaakseni lähes tyhjälle tanssilattialle. Nyt soitettiin lähes täydelle. Ja loppusetistä meinas eturivi kiivetä jo lavallekin hillumaan mutta malttoivat sentään pysyä omalla puolellaan. Kiitoksia vaan juhlahetkestä, mikkeliläiset ja muut paikalla olleet! Loppukeikka meiltä lähti kyllä sitten itseltä käsistä kun Mulla menee hyvin -kappaleeseen lavalle kutsuttiin Sadetanssin Teppo soittamaan kitaraa. Jälkeenpäin mies kuvaili muistojaan tekstiviestillä: “Ei tainnu olla maailman paras idea se lavalle tulo. Olin varmaan 20 promillen humalassa.”. Mie kyllä luulen että vähän liiotteli.. Mutta ei se ihan nappiin menny kun eihän se ees kuullut mitä sieltä kitarasta lähti kun sillä ei ollu korvamonitoreita. Eikähän se sitä biisiä osannu soittaa kun olikohan kerran koko kipaleen kuullutkaan aiemmin. Ja vielä kaiken kruunuksi vahvasti päihtynyt Document-Jackimme kampesi itsensä rumpujen taakse ja paukutti lattiatomilla afrikkalaisia freejazz-rytmejä kappaleen päälle. Melkein hävetti, muttei sentään ihan. Pelimanni-hengessä!

Keikan jälkeen join yhden rauhoittavan olusen ja tein radikaalin päätöksen mennä nukkumaan. Ja siitähän ei tullut tasan yhtään mitään kun naapurihuoneessani (ja pitkin käytäviä) piti kuutisen yhtyettä yhteisjatkoja. Ei oikein tuu uni silmään kun joku vetää Hectorin Juodaan viinaa oven takana yhteislauluna kitaralla säestäen. Hirveä biisi. Jami tuli huoneeseemme ehkä tunnin minun jälkeeni ja päätettiin että otetaan siinä jotkut oluet rauhakseen kun ei tuosta nukkumisestakaan näytä mitään tulevan. Pian seuraamme liittyi roudauksesta selviytynyt Vetku ja siinä sitten istuskeltiin ja suunniteltiin kevään lapinreissua niin kauan että kohta päästiinkin jo aamiaiselle. Sitten nukkumaan ja aamulla nokka kohti Kalajokea.

Ja biisit olivat:

1. Linnusta sammakoksi
2. Tanssi
3. Älä huuda
4. Pahoille teille
5. Sinä
6. Pois Kalliosta
7. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore: Mulla menee hyvin

Lahti, Seurahuone (Suomipopin syyskiertue)

8.10.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Seurahuoneen keikan pohjustus pitää aloittaa edellisestä päivästä eli torstaista klo 07.00:sta. Sillon nimittäin minä ja Markku (ja Jami paria tuntia myöhemmin) lähdettiin Helsingistä ajamaan kohti Hämeenlinnaa Linnusta sammakoksi -kappaleen lopulta alkaviin videokuvauksiin. Ja Haapasalo lähti samoihin aikoihin Loimaalta. Perillä oltiin siis noin kasilta aamulla ja alotettiin kuvaukset. Yhtä kyytiä jatkettiinkin sitten perjantaiaamuun kello kuuteen saakka eli valvottua tuli semmoset 24 tuntia. Kuudesta saatiin nukkua puoli kymmeneen eli kolme ja puoli tuntia, ja aamiaisen jälkeen kuvaukset aloitettiin taas ja painettiin iltakymmeneen asti. (Kauhee homma tuommonen kolmen minuutin videon tekeminen!) Viimeisenä kuvauspaikkana oli Sotkian seuraintalo joka on jossain noin 140 km Lahdesta johonkin suuntaan. Filmauksen loputtua, tunnelman ollessa hysteerisimmillään, lähdettiinkin sitten ajamaan kohti Lahtea, jossa odotti Radio Suomipopin syyskiertueen keikka. Perillä oltiin joskus puolenyön aikoihin ja oli vähän semmonen olo kuin ois tarkkaillut itseään jostain kauempaa. Vaan ei auttanut itku musiikkimarkkinoilla – korvamonitorit kiinni ja lauteille.

Ja keikkahan meni kuin menikin sitten ihan mainiosti. Porukka oli hyvin hereillä ja mukana riekkumisessa vaikka kello oli jo ties vaikka mitä, ja orkesterimme heitti varmaan uransa rennoimman keikan. Videon tekemisestä oli jotenkin jäänyt päälle semmonen ylinäytteleminen ja mehän käyttäydyttiin kuin joku oikea rock-yhtye! Sinä-kappaleen aikana minä mm. kävin tanssittamassa henkilöä yleisön joukossa. No okei okei, se oli tuttu henkilö, mutta kuitenkin!

Keikan jälkeen olikin sitten semmonen tilanne että väsymys oli jotenkin mennyt överiksi, eli ei siitä mihinkään nukkumaan voinut mennä. Kierroksia ei saanut laskettua mitenkään. Eli juopotteluksi meni. Taisin lopulta saada itseni nukkumaan joskus yhdeksän aikaan aamulla. Yhdeltä ylös ja Helsinkiin. Ja oli kyllä yksi erikoisimmista oloista ikinä. Tavallaan täysin rikkinäinen olo mutta toisaalta pirun hyvä, kun onnistuttiin tekemään hauska video tuommosella killeri-aikataululla ja vielä vetämään onnistunut keikka siihen päälle.

Ja ei voi muistaa mitä biisejä ja missä järjestyksessä soitettiin paitsi että Tanssilla aloitettiin.

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!