Ämmänsaari, Tervareitti (unplugged)

15.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Pitkän yöunen (yli 7 tuntia!) jälkeen olin lauantaina jo melkein kunnossa. Torniossa kun oltiin, ja osa porukka vielä nukkui, lähdettiin käymään Ruåttissa. Minä, Haapasalo, Tohkanen ja Martin. Hienoo oli. Ostettiin kaikkee ihan turhaa Haaparannan kaupasta ja sitten menin kehumaan jätkille, että tiedän täältä yhden tosi hyvän levyliikkeen. No siinä levyliikkeen paikalla vaikuttaa nykyisin näköjään liikeyritys nimeltä Hassan´s Kebab. Niin, sieltä Haaparannan kaupasta ostettiin mm. Marabou-suklaata (sitä on perin vaikeaa nykyisin löytää Suomesta), Julmust-juomaa sekä joulukuusenkoristeita. Se Julmust-juoma oli ihan käsittämättömän pahaa, vähän niinkun liettualaista Dr. Pepperiä, jossa on tulkittu lisenssireseptiä vituralleen. Eniwei, sieltä päästyämme mentiin takaisin “hotellille” jonka “respan” kautta menimme herättämään loput pojat, jotka nukkuivat “hotellihuoneissaan”.

Lähdettiin joskus 15:n maissa kohti itärajaa, Suomussalmen kuntaa ja Ämmänsaaren kylää. Matka eteni Kainuun metsissä sankan lumipyryn saattelemana kohti kaukaisuudessa odottavaa määränpäätä. Koko reissun hilpein hetki koettiin, kun auto hyytyi ylämäkeen, vaihdettiin kuskia ja pojat työntää. Jami kokeneimpana ja kevyimpänä oli puikoissa. Kun auto saatiin liikkeelle, jokainen hyppäsi vuorollaan liikkuvan auton kyytiin. Viimeisenä oli Tohkasen vuoro. Piirtäkää mielessänne kuva: Hiace täynnä päihtyneitä rockmuusikoita lumisateessa keskellä ei mitään, Kainuun metsässä, yksi roku juoksee auton vieressä, muut kannustaa ja roku hyppää ylöpäin joka viidennellä askeleella huutaen “En mie pysty, en mie pysty!” Lopulta roku jää jälkeen autosta ja katoaa pimeyteen nauraen hallitsemattomasti. Eikö ole absurdia? Ainakin meistä oli, koska repesimme niin totaalisesti, että ei voitu tehdä kymmeneen minuuttiin muuta kuin nauraa. Jami ajoi auton sen mäen päälle, ja jäin odottamaan Tohkasta joka tulla löntysti aikanaan auton kyytiin, yhä silmiään pyyhkien.

Saavuimme Ämmänsaareen vasta joskus klo 20:n maissa illalla, koska olimme harhailleet ei-minkään keskellä aika pitkään. Ensi kerralla kartta mukaan! Kaikilla olikin jo nälkä ja riemu oli suunnaton, kun saimme hirvenlihakeittoa ja ruisleipää syödäksemme. Suurin osa meistä taisi syödä innostuksissaan liikaa, koska kaikilla oli kohta masu pipi ja väsytti.

Pikaisen soundcheckin jälkeen menimme hotellille, joka oli hyvälaatuinen Scandic kadun toisella puolella. Sauna oli jo kiinni ja nukkumaankaan ei enää oikein ehtinyt, joten aloimme juopottelemaan. Minä Martin ainakin katseltiin lasten eurovision laulukilpailuja ja kannustettiin Hollantia. Suomi nyt ei tietenkään ollut edes mukana noissa kisoissa. Keikkapaikalle takaisin lähdettiin joskus puolen yön maissa. Minulle ei kalja meinannut upota vielä tuossakaan vaiheessa liian innokkaan ruokailun takia (huom, ei se juomisesta johdu!), joten siirryin valkovenäläisiin. Baari tuli yllättäen aivan tupaten täyteen vaikka edullinen 10 €:n lippu antoi meille vähän muita odotuksia.

Jotakinhan minun tietysti pitäisi osata näistä keikoistakin kirjoittaa mutta kun ei siitä itse suorituksesta ole niin hirveästi kerrottavaa. Soitettiin biisit läpi ilman sen suurempia kommelluksia ja yleisö tuntui tykkäävän. Eikös siinä ole itse keikasta ihan tarpeeksi?

Oltiin baarissa pilkkuun asti, roudattiin kamat pois jo yöllä ja sovittiin, että lähdetään aamulla aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä koska matka on niin pitkä. Niin tavattoman pitkä. Minä, Tohkanen, AH, Aki ja Martin mentiin sitten vielä Tohkasen huoneeseen jatkamaan hetkeksi, koska Tohkanen oli aiemmin päivällä ostanut Alkosta pari punkkupulloa. Tuhottiin ainakin yksi punkku ja muutamia olusia, sitten unille joskus 04-05 välillä. Itsehän en juurikaan nukkunut tuona yönä, koska viikon juopottelu, ylensyöminen ja väsymys purkautuivat jälleen posliiniselle ystävälleni vessassa. Hetken jo luulin että minulla on bulimia mutta sitten tajusin, että bulimikot ovat laihoja.

Paluumatka, sunnuntai 16.11:

Aamulla klo 08 virkeänä aamupalalle ja klo 09 auto starttasi kohti Helsinkiä. MN-saaressa oli kyltti “Kuusamo 136”. Siinä tilassa kyltti vaikutti aikas lohduttomalta. Jami oli poikkeuksellisesti puikoissa heti aamusta, koska hänellä oli kovin kiire kotiin. Kokeneena kuljettajana hän piiskasi auton hurjiin suorituksiin ja me muut nukuimme krapulaamme tyytyväisinä takapenkillä. Heräsimme, kun oli aika vaihtaa kuskia Kuopiossa. Ja kello oli vaille 12. Loppujen lopuksi olimme kotona ihan inhimilliseen aikaan, joskus 18 maissa illalla. [Erikoismaininta kuskeillemme Jamille ja Tohkaselle, jotka ajoivat alitehoisella paskapakulla ja ihan liian painavan peräkärrin kanssa 750km 7,5:een tuntiin. Siinä on taukojen kanssa keskinopeus kohdallaan kun pakun suurin sallittu nopeus on 80km tunnissa. Do the math. -Aki] Ei paha, vaikka paluumatkaa pelkäsimme ehkä liiankin kanssa. Tosin, viikon juopottelun jäljet tuntuivat kehossa vielä keskiviikkoaamunakin. Kaikki taisivat olla sen alkuviikon vähän niinkuin omissa oloissaan ja puhelin pois päältä. Minua ainakin pelotti koko alkuviikon. Ihan vaan pelotti.

Tornio, Umpitunneli (unplugged)

14.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Raahesta oli Tornioon matkaa vaivaiset 200 kilometriä, joten meillä ei ollut kova kiire lähteä aamulla… tai siis päivällä. Se näkyi myös edellisen illan bileiden aikataulusta. Itse heräsin klo 14:n aikaan Grand Prix -luokan krapulaan. Sappinestesunnuntai oli vaihtunut perjantaiksi. Juttelin vessanpöntön kanssa tasaisin väliajoin ja olin niin heikossa kunnossa, että Jami kävi minulle pizzaa ja limpparia aamupalaksi, koska itse en edes voinut nousta sängystä. Tässä kohtaa voisi käyttää vanhaa mutta ah niin kulunutta sanontaa: aamulla kun heräsin niin pelkäsin kuolevani ja tunnin kuluttua pelkäsin etten kuolekaan… Mentiin sitten joskus 15:n maissa paikalliseen ottamaan yhdet korjaavat ja lonkero jäillä teki sen taas. Olin parantunut, ainakin hetkeksi!

Tohkanen pääsi alle 0,5:n joskus neljän-viiden välillä, joten matkamme Torniota kohti alkoi vihdoin. Yllätys oli iloinen perille päästyämme, paikalla oli pa, valot ja miksaaja talon puolesta. Umpitunneli on muutenkin Suomen keikkapaikkojen top 10:ssä kevyesti. Bäkkärillä on mm. vuolukivitakka, saunaosasto, baarikaappi, yksi omistaja ja täys huoltokirja yms yms. Pajautettiin siinä chekki menemään ja hyvältä kuulosti. Ruokailun jälkeen (hyvää sekin!) oli aika käydä kuittamassa hotellihuoneet, jotka olivat Matkakoti Hetassa.

Aina näillä reissuilla on pommi viritettynä jonnekin, tällä kertaa se odotti Matkakoti Hetassa. Se meni aivan uskomattoman ylivoimaisesti huonoimpien majoitusten top ykköseksi! En usko että sitä voidaan koskaan syrjäyttää paalupaikalta. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, joten otan tähän vaan nyt muutamia erikoisia poimintoja majapaikastamme: AH:n ja Jamin huoneessa oli teevadillinen vanhoja vihertäviä sillivoileipiä jääkaapissa, mun ja Martinin huoneessa oli korillinen tyhjiä kaljapulloja, mun sängyn lakanat oli vaihtamatta ja ne haisi venäläisen rekkakuskin hielle / muille kehon eritteille. Jeppistä kamaa! “Hotellin” “receptionisti” (joku veke, kake tai pate) kertoi että ko. paikassa joskus majoittunut mm. Erja Koriseva. Siis sen kuuluisamman Korisevan sisko. No vau! Meillä oli itseasiassa todella hauskaa siellä, kaikki tavallisuudesta poikkeava herättää meissä näköjään hysteeristä hilpeyttä, eihän sille koko hommalle voinut kuin nauraa.

Illan keikka oli mainio, yleisöä oli paikalla ihan mukavasti. Veto oli jo rutinoituneen varma, olihan kysessä jo toinen akustinen keikkamme :). Soitimme biisit kahdessa setissä, ihan vaan kokeilumielessä. Homma toimi todella hyvin ja siksi emme tee sitä enää koskaan.

Itsehän olin edelleen aika romuna edellisen illan bileistä, joten lähdin nukkumaan jo joskus 02:n jälkeen yöllä. Muut pojat tais istua Umpitunnelissa pilkkuun asti. Ai niin, käytiin syömässä iltapalaa Tornion Keskus-Grillillä. Oli muuten aivan järkyttävän kokoiset annokset siellä. Martinin poronkäristys painoi varmaan kilon. Suosittelen!

Raahe, Gina (unplugged)

13.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Akustisen “konserttisarjan” ensimmäinen keikka oli Raahessa. Näillä akustisilla keikoilla eivät ole mukana meidän vakiovieraamme Kulju & Kanttori, joten olemme käytännössä omillamme. Siispä logistiikkahelvetti oli jälleen kerran valloillaan kun lähtötilanne torstaiaamuna oli tämä: Osa kamoista, Markku ja AH Loimaalla, Jami ja Aki, loput kamoista sekä kuljettaja Helsingissä (ja kuljettajan ajokortti Siperiassa, oikeesti!), vuokra-auto Vantaalla, peräkärry Järvenpäässä, äänentoisto Porissa ja koko porukka krapulassa. Jos homma lähtee tästä, niin mihin se voi päättyä?

Erilaisten kommellusten jälkeen porukkamme oli kasassa Loimaalla ja matka Raaheen saattoi alkaa. Bändin lisäksi mukana oli kuljettajaksi värvätty Mr. Tohkanen, joka vaikutti mm. Makaroff & Modig -ohjelman urkurina Trio Tohkanen -yhtyeenä. Yhtyeemme tilapäinen kemisti Martin oli tullut paikalle Amsterdamista Hollannista asti. Allamme oli Killeri, eli vm. 94 Toyota Hiace 9 hengen bussi sekä isoiso kuomuperäkärry. Itse olin tinttaillut ansiokkaasti jo alkuviikon Martinin kanssa ja mm. tiistaina olimme koko porukalla katsomassa Robbie Williamsin keikkaa, joten pohja oli hyvä aloittaa uusi päivä. Meni tunti, meni toinen, kohta olimme Porissa moikkaamassa pikaisesti Kuljua ja samalla haimme vielä loput kamat kyytiin. Tässä vaiheessa verovapaat Saku-tölkit (minä, Martin ja AH oltiin nääs Tallinnassa maanantaista tiistaihin…) jo raksahtelivat tasaiseen tahtiin auton takaosassa ja loivat seesteisen tunnelman matkustaa läpi hyisen pohjanmaan. Onpa runollista, suomeksi sanottuna me siis ryypättiin ja Tohkanen ajoi.

Raaheen saavuttiin Illalla ja vieläpä suhteellisen myöhässä. Baari aukesi klo 21, johon mennessä meidän soundcheckin piti olla ohi. Tultiin pihaan joskus 15 yli yhdeksän… Raivoroudaus ja sitten oli jotain säätöä kamojen kanssa kun oli tietenkin uudet vermeet, eikä Kulju ollut auttamassa. No, onneksi ketään ei vielä baariin tullut, joten saatiin vetää rauhassa. Meille oli tihkunut väärää tietoa illan ohjelmasta, luulimme että olimme tulossa soittamaan opiskelijabileisiin, jotka on suunnilleen loppuunmyyty. Eipä ollutkaan mitään opiskelijabileistä, vaan pelkästään Happoradio ja aavikkopallo pimenevässä raahelaisessa torstai-illassa. Tämän vuoksi laskimme hieman bändin sisäistä kävijämääräveikkausta/-tavoitetta. Meidän majoitus oli periaatteessa baarin bäkkärillä. Kuulostaa hurjalta mutta tässä tapauksessa se sopi vallan mainiosti. Olihan kyseessä pätkän ensimmäinen keikka ja kaikki pojjaat virittyneenä juhlatunnelmaan. Meillä oli kolme huonetta jotka olivat toinen toistaan pienempiä. Päätimme aloitella iltaa siinä suurimmasssa, joka oli useamman tulitikkuaskin kokoinen.

Veto oli joskus puolen yön maissa ja se meni ilman mainittavampia kommelluksia, kamat toimi ja jopa soittajat toimi, kyseessä täytyy olla ensimmäisen akustisen keikan tuoma ylimääräinen skarppaus. Allahan oli siis tasan yhdet treenit keskiviikkoillalta. Ihmisiäkin oli paikalle eksynyt pari kourallista, joten ei se ilta hukkaan mennyt. Olisiko ollut jotain 30 katsojaa?

Keikan jälkeen vietimme hetken bäkkärillä/huoneissamme, josta siirryimme baarin puolelle nautiskelemaan alkoholismista. Parin nimmarinkirjoitusoperaation jälkeen saimme natiiveilta vinkin naapuribaarista, joka piti tietenkin tsekedautata. Sielläpäs olikin sitten meininki niinkuin moukarihäkissä ja taisimme olla siellä pilkkuun asti. Ei muuta kuin “hotellille” jatkoille, meillä tuntui olevan illan teemana “Happoradio goes international”, sillä mukanamme oli kerrankin aika sekalainen setti: HR, Martin Hollanista, Eric Ameriikasta, joku ougadapougou Kamerunista ja sitten vielä joitain perus-raahelaisia. Oikein hyvät bileet siis, kuulimme mm. aivan uskomattoman musiikki- esityksen, joka sisälsi kamerunilaista räppiä höystettynä Jami Motin bassokuvioilla. Jumalaare! Minulla lähti jalat alta joskus 7-8 maissa aamulla, Aki ja Tohkanen taisivat vielä jatkaa jonkun tunnin.

Aki ja Markku Mehuhetkeen

2.11.2003, 0:00  |  Uutiset

Ainakin Aki ja Markku vierailevat SubTV:n Mehuhetkessä jaarittelemassa joutavia Tiian kanssa lauantaina 8.11. Mahdollisesti mukaan saadaan myös synttärisankari Jami. Pyytäkää sitä oikein kauniisti niin se suostuu.

Tulevat keikat

2017

18.08. VANTAA, Tulisuudelma
19.08. PUDASJÄRVI, Eput Pudiksella
26.08. RAJAMÄKI, Rajamäen Kyläpäivä
26.08. NAANTALI, Archipelago Music Festival
26.08. EURA, Sieravuori

 

***Viimeisimmät muutokset!