Aki peliarvostelijana

27.9.2003, 0:00  |  Uutiset

Uusimmassa Suosikin numerossa Aki Tykki juttelee kummia Playstation 2 -pelistä Amplitude. Lue tokkiinsa.

Joensuu, Tempo

26.9.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Koska illalla Kuopiossa oli niin kiirusta, emme olleet sopineet hotellin kanssa huoneiden luovutuksesta. Lähdimme siis sopuisasti klo 12. Meidän väki oli nukkunut joitakin tunteja, minä ehkä eniten, melkein kolme… Backline-roudaus Puikkarista bussiin ja nokka kohti Joensuuta. Taisipa olla niin, että oltiin kaikki vielä humalassa (pl. tekniikka). Ainakaan kellään ei ollut paha olo ja nauratti taas niin perkeleesti. Jami oli edelleen omalla autollaan, eikä tietenkään ajokunnossa, joten valomiehemme Kanttori sipaisi Jamin kanssa hlöautolla Joensuuhun. Akilta oli jäänyt vielä eräitä keskioluita bussiin ja minä autoin häntä urakassa, joten Joensuuhun päästyämme olimme taas kohtalaisen soosissa.

Joensuussa lava oli syvyyssuunnassa liian pieni, joten jouduimme soittamaan rivissä kuin Eläkeläiset. Hauskaahan se on välillä kokeilla sitäkin! Kanttori sääti valojen kanssa ja Kulju äänen, joten meillä muilla oli tylsää ja hyvä humala haihtui päästä. Pari biisiä souncheckissä kokeeksi ja sitten syömään. Paikallisen pihvipaikan antimet olivat mitä parhaat, mutta tarjoilijaksemme sattui “Tyly-Emma”. Hän huikkasi meille iloisesti kun saavuimme että “työ taijatte olla se bändi. Jos tulloo vielä lissää ihmisiä niin syötte keittiössä, kun ei tänne mahu.”. Reilu meininki. Yritettiin Jamin kanssa vielä päästä uuteen nousuun ja otettiin oluet ruokailun yhteydessä, mutta eihän se mitään auttanut. Nukkumaan oli päästävä.

Heräsin joskus kello 22:n maissa hotellihuoneesta ja olo oli mitä parhain. Pikainen suihku + heräämisdrinksu ja äkkiä keikkapaikalle tuhoamaan bäkkäriviinoja. Otin mallia edelliseltä illalta Lenni-Kallelta ja sainkin puhuttua jaloviinaa seurakseni bäkkärille. Liekö pojat kuulleet tutun kierrekorkin raksahduksen hotellille asti mutta ei mennyt minuuttiakaan, kun oli jätkät jo jaolla. Keikkapaikkamme, Ravintola Tempo, oli poikkeuksellisen kuuma paikka. Hikoilimme kun siat, eikä tilannetta helpottanut yhtään edellisen vuorokauden tapahtumat. Siksi ei mennyt pitkään kun ensimmäinen olutkori oli jo tyhjä. [Lisättäköön vielä että minä (Aki) meinasin pyörtyä loppukeikasta ja siksi Tuhkaa hangelle -kappaleen loppuhehkutukset jäivät hehkumatta. Takahuoneessa litra vettä huuleen ja toinen päähän tasoitti tilanteen. -Aki-]

Keikka oli todella bueno yleisön puolelta, Joensuussa on aina mukava soittaa. Väkeä oli paikalla jotain 370, eikä baariin totta puhuen olisi juuri enempää mahtunutkaan. Meillä oli keikan aikana pieniä teknisiä ongelmia, AH:n kitaravahvistin näytti keskisormea jatkuvasti. Alkunauha toimi kumminkin ja kokonaisuudesta jäi suuhun hyvä maku, joka tosin huuhdottiin pikaisesti alas takahuoneessa erilaisilla alkoholijuomilla. Bäkkäriltä matka jatkui Marks (Marx? Marscshs? Whatever!) -ravintolan kautta hotellimme aulabaariin, joka oli neljään asti auki.

Valomerkin tultua minä lähdin hakemaan paikallisten vahvistusten, Soppelan, Ronskin ja Mintun, kanssa bussiin unohtunutta jaloviinapulloa ja närästyslääkettä. Se reissu kestikin sitten kaksi tuntia. Palattuani, oli hotellissa jatkot kohdallaan ja sen jaloviinan helmet tulivat tarpeeseen. Meillä taisi olla kuitenkin ihan hyvät bileet, koska helevetin äkäinen hotellin turvasetä kävi jossain vaiheessa huutamassa että nyt loppui hyvä meininki. Eihän se loppunut. Myöhemmin kuulin, että osa hotellin asukkaista oli pakannut kamansa ja poistunut yöllä. Hitsinvimpula!

Yhtäkkiä kello olikin jo 8 aamulla ja oli aika aamiaisen. Sinne siis ja muiden hotellivieraiden silmätikuksi. Itsehän sain vielä yhdeksän jälkeen aamulla loistoidean ja lähdin taksilla morjestamaan vanhempiani. Olivat oikein ylpeitä, kun poika tuli käymään. Sammuin porukoitten keittiön pöytään joskus kymmenen maissa lauantai-aamuna enkä herännyt edes roudaamaan. Tulin sitten sunnuntaina Helsinkiin perästä junalla.

Junassa päässäni soi Mikko Alatalon “On silti hyvä ettet näe minua nyt” ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin, kun perkele huomasin että olin viikonlopun tiimellyksessä hävittänyt imagolasini… [Multa meni muuten kanssa lasit johonkin hukkaan! Pilotit perkele. Jos löytyy Temposta laseja niin laittakaa talteen, myö tullaan hakemaan joskus! -Aki-]

Kuopio, Puijonsarvi Night

25.9.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Tsuku tsuku sanoi juna, kun me Akin kanssa lähdettiin Helsingistä Tampereelle torstaina klo 11, jo valmiiksi väsyneinä/hysteerisinä. Ja voi pojat, jos olisimme tienneet millainen viikonloppu oli edessä, niin ei olisi naurattanut. Minä oikeasti päätin tänään maanantaina tätä kirjoittaessani, että en juo ensi viikonloppuna keikoilla yhtään alkoholia. Tai siis vaan pari kaljaa, lääkkeeksi.

Bussi otti meidät kyytiin Tampereen rautatieasemalta klo 13. Koska olimme koko porukka hyvällä tuulella ja etenkin äänimiehemme Hoowerin järkyttävä krapula aiheutti yleistä hupia keskuudessamme, päätimme ottaa muutaman oluen. Kun ottaa väsyneenä muutaman oluen, siinä humaltuu isompikin mies aika helposti. Niin vain kävi, että minä, AH ja Aki oltiin enemmän tai vähemmän juovuksissa, kun Kuopioon päästiin. Kuopio tuntui jokseenkin epäselvältä, eikä sitä Puijonsarvea tuntunut löytyvän, joten jossain vaiheessa muistan huutaneeni liikkuvan bussin avoimesta ovesta “Hei ämmä, miss tääl on Puikkari?”. Ei hyvä. Pyrin aina olemaan hyvä ja ystävällinen, nyt vaan jotenkin se homma repesi.

Puijonsarvi on hieno keikkapaikka. Pikainen soundcheck ja eikun syömään. Sitten pienet nokoset ja kaikki onkin valmiina illan koitoksiin. Aloiteltiin muistaakseni AH:n huoneessa josta siirryimme pikaisesti alakertaan, jossa oli bäkkärillä viinaksia tarjolla. Meidän kanssa siellä keikalla oli myös Hemma Beast, tuo suomalaisten oikeiden muusikoiden superkokoonpano. Hauskoja tyyppejä olivat, juttu luisti hyvin alusta alkaen. Etenkin kun nuo oikeet starbat sai puhuttua bäkkärille vielä lisäkattauksen viinaa.

Keikka oli vallan mainio, porukkaa oli koko illan aikana jotain 800, en tiedä paljonko meidän keikalla, mutta joka tapauksessa riittävästi. Pois Kalliosta ja muut sinkkubiisit upposi yleisöön odotetusti, joten mukava hype oli päällä, kun poistuimme takahuoneeseen. Ainoa asia mikä meni päin princcalaa, oli Dallas-alkunauha, joka ei vaan suostunut toimimaan. Niinpä astuimme lavalle sekavassa järjestyksessä ja aika epämääräisen härön vallitessa.

Takahuoneessa nuo pienet epäkohdat unhoittuivat nopeasti, kun kokeneemmat muusikkoveljet ja jaloviina lohduttivat. Taisin istua koko illan bäkkärillä valomerkkiin asti muutamaa viuhahdusta salin puolella lukuunottamatta. Sinne takahuoneeseen alkoi sitten kokoontua juoppoja (=muusikoita) vähän sieltä sun täältä. Suurlähettiläät olivat majoittuneena ko. hotellissa kuin myös M. Vilkkumaa yhtyeineen. Avonaisen jaloviinapullon tuoksun houkuttelemana oli koko takahuone kohta täynnä populaa. Ei siinä midis, saimme täydennyksenä talolta vielä korin olutta ja yhden jaloviinapullon ja niiden kanssa sitten lähdettiin yläkerran huoneisiin jatkoille. Taidettiin päätyä AH:n huoneeseen. Siellä oli ainakin meidän poikien lisäksi julkimot Toni Wirtanen, Marzi Nyman, Tatu Frentzen (liekö sukua sille formulakuskille? arh arh!), Lenni-Kalle Taipale ja sit jotain ihan kummallista settii. Eipä aikaakaan, kun Marzi loihti jostain akustisen kitaran ja helvetti pääsi irti. Varttia myöhemmin oli vartiointiliikkeen edustaja hajoittamassa bileitä. Ei onnistunut. Muistan, että jossain vaiheessa olin Tonin ja Marzin kanssa mun huoneessa tutkimassa uusimman Erotiikan Maailman “henkilökohtaista” -ilmoituksia…. Ne on muuten oikeesti aika hauskoja. Tajuntani sammui aamupalan jälkeen, joskus 7.30 aamulla. Kivaa kerrassaan!

Oulu, Uusi Seurahuone

20.9.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Ohjelmatoimistomme mukaan Oulussa piti soundcheck tehdä klo 15 ja 18 välillä, joten heräsin aamulla jo puoli kymmenen ja kömmin aamiaiselle. Kahvia meni pannutolkulla kun alla oli krapula ja 4,5 tunta “unta”. Aamiaisen jälkeen herättelin muut pojat ja eikun roudaamaan. Oli iloista ja virkeätä porukkaa.

Bussi lähti kohti Oulua muistaakseni noin klo 12. Ajattelin, että bussissa ainakin saa nukkua muutaman tunnin mutta olinpa väärässä! Läppä lentää, kitara soi ja ensimmäiset oluet aukeavat… nuku siinä sitten! Oltiin perillä Oulussa klo 15, aikataulun mukaisesti ja kamat ulos bussista räntäsateen saattelemana. Koko porukka oli soundcheckin aikaan jo aivan romuna. Niin huonoja juttuja en muista kuulleeni aikoihin :) Yritettiin siinä vielä jotain treenata mutta kaikki odotti vaan ruokaa ja unta. Klo 18.15 syötiin ja sit mentiin hotellille. Kanttori ja Kulju jäi vielä hifistelemään keikkapaikalle.

Oulussa majoituimme Hotelli Apollossa (ihme kyllä, ottivat meidät sinne, kts. keikkaraportti 14.6.2003) ja siellä on joka huoneessa saunat. Hotellille päästyämme, saunaan, suihkuun ja nukkumaan. Laitoin unen varmistamiseksi vielä puhelimen äänettömälle ja korvatulpat korviin. Heräsin joskus ihmeelliseen aikaan ja kävin kolkuttelemassa muitten ovia, ketään ei tuntunut olevan paikalla. Soitin vastaajaan johon keikkamyyjämme oli jättänyt viestin että äkkiä keikkapaikalle, siellä on Seiskan toimittaja ottamassa kuvia meistä ja tekemässä jotain juttua. No perkele, niihän se olikin. Että jos ens viikolla (tai myöhemmin) Seiskassa on meidän kuva ja minä en ole kuvassa, niin tiedätte minun olleen vetämässä sikeitä hotellilla samaan aikaan. Sain kuitenkin nukkua noin 2 tuntia, joten olin jälleen iskussa!

Oulun Uusi Seurahuone on helevetin hieno keikkapaikka. Siellä on talon puolesta hieno setti liikkuvia valoja ja keikkapaikka on juuri sopivan kokoinen ainakin meidän yhtyeellemme. Tosin juuri tuolloin lauantaina oli Killer-yhtye naapuribaarissa 2 egee halvemmalla… ei se mitn. Meininki oli nimittäin hyvä! Paikalla olijat olivat mitä ilmeisimmin tulleet kuuntelemaan juuri meitä ja mikäs sen mukavampaa. Pois Kalliosta meni kuorolaulannaksi! Keikan jälkeen takahuoneessa pari olutta, sitten baarin puolelle jossa ajoitin tiskille menon täydellisesti. Kassakone kaatui juuri, joten sain drinksuni ilmaiseksi.. hjuva meininki. Seurueemme kasvettua muutamalla natiivilla ja tekniikalla, jatkoimme iltaa Bar45:ssä pilkkuun asti, josta jatkoille hotelliin. Mm. älämölöä, pari huomautusta hotellin järjestysmiehiltä, puhelu Brezneville sekä aamiainen kuuluivat yön ohjelmaan ennenkuin Apollo vaikeni Happoradion osalta. Itse taisin nukahtaa noin klo 7.30 ja kerkisin nukkua noin tunnin, heräsin puhelinsoittoon ja siitä eteenpäin katkonaista horrosta klo 13 asti. Huoneet luovutettiin klo 14 ja roudausherkkua oli taas tarjolla. Klo 15.30 oli kamat bussissa ja matka kohti Poria alkoi. Bussissa ei nukuttu taas minuuttiakaan ja olimme perillä Porissa klo 23 sunnuntai-iltana. Sitten kitarakamat Haapasalon pakuun ja sillä ajettiin Loimaalle jossa oltiin klo 00.30. Loimaalta minä, Jami ja Aki jatkettiin Helsinkiin jossa olimme noin kolmen aikaan yöllä. Edellisen kolmen vuorokauden ajalta oli alla järjetön krapula, ääni paineessa, unta yhteensä noin 10 tuntia. Kyllä tämä keikkailu on mukavaa!

Soitettu setti:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Ikävä ihollesi
6. Sinä
7. Huda huda
8. Pois Kalliosta
9. Mulla menee hyvin
+encore: Asemalla, Tuhkaa hangelle

Kokkola, Kaarle

19.9.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Yhtyeellämme on ollut hieman rajoitetusti aikaa treenata uusia biisejä, joten päätimme lähteä ajoissa Kokkolaan ja vetää pitkän soundcheckin/treenit. Helsingin Kalliosta perjantaiaamuna alkanut keikkamatka on jonkin sortin logistinen ihme, ei ehkä insinöörille, mutta rock-yhtyeelle kyllä. Reitti ja aikataulu oli ihan itse suunniteltu ja maanantaiaamuna totesimme yhdessä tuumin, että antaa jonkun fiksumman suunnitella kuviot jatkossa.

Joo, perjantaina lähdettiin Pitskusta klo 9.30 kohti Loimaata Jamin henkilöautolla (siis minä, Aki ja Jami). Loimaalla (klo 11.30) lastattiin Haapasalon studiolta kitarakamat Haapasalon pakettiautoon ja lähdettiin sillä kohti Poria. Saavuimme Poriin Orjatorin plantaasille noin klo 13.30 ja vaihdoimme bussiin. Koska bussilla on hauska matkustaa, aloimme juopotella, myös Haapasalo 38 asteen kuumeesta huolimatta. Olimme perillä Kokkolassa joskus 19.30 maissa ja sitten kamat pystyyn kauhealla tohinalla, koska suondcheck piti olla suoritettuna 21 mennessä. No eihän se ollut, taidettiin lopetella siinä 21.30, kun ravintola oli ollut auki jo noin puoli tuntia. Sitten syömään, ruoat olivatkin jo mukavasti kylmenneet pöydässä (oma moka, tilattiin etukäteen että säästetään muka aikaa…) ja pikapäivällisen jälkeen pikasauna/suihku koska ravintola halusi, että aloitamme tasan klo 23. Saimme tingittyä aloituksen 23.15 asti, jotta ehdittiin juomaan yhdet oluset ennen keikkaa.

Itse keikka meni soitannollisesti ihan hyvin. Joko yleisö tai Happoradio oli kuitenkin väärässä paikassa, sillä lavalta käsin näytti, että olimme paritanssin SM-kisoissa. Muutama käyrä kävi ensimmäisen biisin aikana huikkaamassa bändille että “Ottaa sydämestä, soittakaa hiljempaa!”. Nuorisoa alkoi virtaamaan ravintolaan settimme loppupuolella ja Pois Kalliosta toimi jo ihan hyvin. Mutta silti. Keikan jälkeen ko. baarin pöydässä istuessamme ihmiset kävivät kysymässä, mihinkä aikaan soitamme…

No, kostoksi joimme yön pois. Minä taisin tipahtaa joskus viiden jälkeen aamulla ja muut pojat siinä vanavedessä. Jatkohuoneena toiminut minun ja Akin huone oli muuten sopivasti Kokkolan taksijonon yläpuolella, josta yritimme saada ihmisiä poimittua jatkoille. Jostain syystä neljän humalaisen ja kohtalaisen epäsiistin nuoren miehen kutsuhuudot kaikuivat kuuroille korville :).

Vammala, Hotelli Ellivuori

6.9.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Vammalaan saavuttiin hieman aikataulusta myöhässä kun allekirjoittaneella oli pieniä heräämisvaikeuksia – heräsin neljän jälkeen iltapäivällä kun Markku ja Jami hakkasivat ikkunaani. Mutta ei hätiä mitiä, paikalle päästiin kuitenkin ja äänitarkastuskin ehdittiin tehdä melkein kokonaan ennen baarin avautumista. Ai niin ja matkalla käytiin Circus Mundus Absurduksen Antti Tampereelta kyytiin kaatamaan! Hauskaapa oli häntäkin nähdä pitkästä aikaa. Krapula vähän vaivasi osaa orkesterista (vai minuako vain?) mutta sitä saatiin onneksi tasoiteltua takahuoneen runsailla antimilla. Ja olipahan muuten ehkä paras takahuonemeininki ikinä. Meillä oli käytössämme takkahuone, jossa oli iso juomakaappi täynnä antimia, sauna ja uima-allas. Ja suora kulku sieltä sekä lavalle että hotellihuoneisiin! Ihan luksorismia! Lisäksi Ellivuoren ruoat olivat ihan mainiot. Paljoa en pihvejä ole harrastanut mutta yksi parhaista vetämistäni oli kyllä täällä. Toisaalta, meitä on helppo miellyttää: pihvin päällä oli jonkinlaista pekonikastiketta. Mitä vielä voi ruoalta vaatia kun lihan päälle laitetaan lihasta tehtyä kastiketta?! Minusta ei mitään. Ja hyvä mieli oli kaikilla siksikin kun Kulju ja Kanttori yllättivät meidät tuomalla kaikille omistuskirjoituksella ja nimmarilla varustetut PMMP:n tarra-arkit!

Keikkakin meni oikein hyvin pientä alkuhäröilyä ja kielenkatkeilua lukuunottamatta. Paikalla oli jonkun verran jopa väkeäkin ja mikä tärkeintä, se väki viihtyi lavan edessä koko keikan ajan ja oikein tanssikin! Keikan jälkeen istuttiin takkahuoneessa jonnekin aamun tunneille. Kun muut hydäsivät minä kävin vielä aamu-uinnilla siinä meidän uima-altaassa. Sitten multa loppu tupakat ja kävin herättelemässä Jamin. Bassosankari nousikin yllättävän helposti ja avattiin vielä yhdet oluet. Kohta se hydä onneksi kuitenkin iski ja lyötiin päät tyynyihin. Seuraavana päivänä siirryttiin hyvin rauhalliseen tahtiin takaisin Helsinkiin. Paitsi AH Loimaalle. Hauskaa oli jälleen kerran.

Soitettu setti:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Ikävä ihollesi
6. Sinä
7. Huda huda
8. Pois Kalliosta
9. Mulla menee hyvin
+encore: Tuhkaa hangelle

Tulevat keikat

2017

18.08. VANTAA, Tulisuudelma
19.08. PUDASJÄRVI, Eput Pudiksella
26.08. RAJAMÄKI, Rajamäen Kyläpäivä
26.08. NAANTALI, Archipelago Music Festival
26.08. EURA, Sieravuori

 

***Viimeisimmät muutokset!