Hämeenlinna, Katuman lava [+ Protoni]

29.8.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Ja näin loppui keikkatauko ja sorvin ääreen palattiin Hämeenlinnan Katuman lavalla joka on kyllä ensimmäin ihan oikea ja virallinen tanssilava, jolla me olemme päässeet (joutuneet?) soittamaan. Keikkatauon lisäksi kyseessä oli AH:n ensimmäinen keikka yhtyeen riveissä joten ihan normaali fiilis ei ennen keikkaa bussissa vallinnut. Hyvä fiilis kuitenkin, kaikinpuolin. Paikallehan eksyi sitten loppujen lopuksi ehkä 20 ihmistä, joten turhat jännitteet unohtuivat nopeasti. Nää on vähän hankalia nää paikat meille mitkä on 15 km kaupungin keskustasta kun sinne pitäisi tulla autolla, ja meidän kuuntelijamme harvemmin ovat ajokunnossa viikonloppuiltaisin. No mutta, me harvemmin olemme välittäneet vähäisestä yleisömäärästä. Vedimme mielestämme mainion keikan ja sehän on pääasia. Tai no pääasia on tietenkin se että vedämme yleisön mielestä hyvän keikan, ja kyllä ne paikalla olleet tuntuivat jälleen tykkäävän. Haapasalokin suoriutui tulikasteestaan paremmin kuin hyvin. Ja voi sitä iloista jälleennäkemistä kun pitkän tauon jälkeen päästiin taas ääniheebo Kuljun ja valoheebo Kanttorin kanssa hommiin. Niin ja kyllä sen vanhan RMJ-bussin näkeminenkin taas herkisti. Onneksi päästään sillä kulkemaan enemmänkin tässä syksyn mittaan.

Keikan jälkeen heilahdettiin takas Helsinkiin ja minä ja Jami karattiin baarien tielle. Jatkui pitkälle seuraavaan päivään tohinat taas ja hauskaa oli.

Soitettu setti:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Ikävä ihollesi
6. Sinä
7. Huda huda
8. Pois Kalliosta
9. Mulla menee hyvin
+encore: Tuhkaa hangelle

Markku DeFrost uudella mantereella

24.8.2003, 0:00  |  Reissupäiväkirja

8.8.2003 Honolulu, Hawaii

No perkuta.

Lauantai-aamuna 2.8 klo 8.00 kone starttasi kohti Lontoota, josta edelleen Los Angelesin kautta Hawajille. Aikaeroa on 13 tuntia ja matka kotoa Helsingistä tänne Waikiki Beachin hotellille kesti yhteensä 28 tuntia. Olin aika romuna kun pääsin perille. Jostain kumman syystä sain Losin kentällä päähäni, että ei tämä nyt niin raskasta olekaan, ja rupesin kittaamaan kaljaa. Ennätin sitten saada pienimuotoisen krapulan jo ennenkuin oltiin edes perillä. Matka muuten sujui yllättävän hyvin, paikalliset tulliviranomaiset eivät heittäytyneet hankaliksi, vaikka vastailin kaikkea mielestani hauskaa niiden kuponkeihin. Siinä vihreässä kortissa mm. kysyttiin “Are You, or have you been a member or involved with any terrorist organisation?”. Valehtelin tietenkin että en, mutta kysyin tullimieheltä että ovatko he itseasiassa koskaan saaneet yhtään terroristia kiinni tuon kysymyksen avulla?

Parista ensimmäisestä päivästä ei ole paljoakaan kerrottavaa. Perusturistisettiä, eli auton vuokraus, Waikiki Beach, Pearl Harbor ja sitä rataa. Enkä edes juonu viinaa!!!! (aikaero painoi.. seliseli). Kun pakolliset kuviot oli heitetty, alkoi eilen tapahtua. Kävin aamupäivällä vielä ihan kunniallisesti patikoimassa sellaisen Diamond Head -vuoren päälle, josta näki koko saaren yli. Siinä hommassa tuli yllättävän kova jano. No sitten kaljalle ja menin kännipäissaan varaamaan sellaisen dinner cruise -hässäkän, johon kuului ruoat ja kaikki. Kyllä pistivät humalaista DeFrostin poikaa halvalla siellä laivalla. Tanssin joidenkin paikallisten tyyppien kanssa hulaa ja vaikka olin hieman päissaan niin silti tuli voimakas myotähävetys… [Ei se ole myötähävetystä jos oma toiminta nolottaa! Se on pelkkää hävetystä! Ellet sitten hävennyt paikallisten puolesta? -Toim. huom.] Sillä botskilla oli jotain 10 matkustajaa ja vierestä lähti hienompi laiva samanlaiselle risteilylle täynnä ihmisiä. Ja minä siinä vieressä kannella hulavehkeissä. Lopuksi vielä pakottivat tanssimaan sitä saatanan tiputanssia… Kas kun ei lukenut mainoksessa että “Welcome to our public humiliation cruise, only $99,95”. No ei siinä midis. Saavuttuamme satamaan lähdin toikkaroimaan kaupungille ja sitten sellanen sisäänheittäjä sai mut tilaamaan jonkun jalkahoidon siinä kiinalaisten katuhierontapisteessä. No mulle sattui hierojaksi norjalais-hawajilainen homoseksuaali nimeltä Dean. Ei vakuuttanut sen jutut just sillä hetkellä. No, se nyt hieroi kuitenkin hyvin ja minä siinä tokkurassa nukahdin siihen penkkiin. Se kiinalainen omistaja tuli äärimmäisen nolona herättelemään meikäläistä kun seuraavan asiakkaan piti päästä penkkiin. En tiedä kauanko nukuin, toivottavasti poikien businekset ei menny siltä illalta pieleen…

Tänä aamuna heräsin klo 6.30 ja oloni varmaan arvaattekin. Oli tandem-laskuvarjohypyn aika! Klo 7.00 tuli auto hakemaan meikäläistä ja matka suuntasi kohti saaren pohjoisosaa, jossa on Dillinghamin pienlentokenttä. Siellä tetsattiin pari tuntia laskuvarjojen kanssa opettajien johdolla ja ei muuta kun sitten semmoseen 6 paikkaiseen pienlentokoneeseen ja nokka kohti taivasta. Krapula ei todellakaan helpottanut olotilaani. Kone nousi noin 16 000 jalkaan joka lienee yhtäkuin reilut viisi kilometriä. Sieltä sitten hypättiin alas, vapaa pudotus oli noin neljä kilometriä ja kesti jotain 45 sekuntia…. Voi perkele! En voi muuta sanoa. Oli ehkä elämäni hienoin kokemus. Aurinko paistoi kutakuinkin pilvettömältä taivaalta ja alla oli Sunset beach sekä mm. Jurassic Park -elokuvasta tuttu Northshore mountains. Toinen ohjaajistani sai koko homman videolle, niin että todistusaineistoakin löytyy! Nyt jäi Linnanmäen Space Shot kakkoseksi!

Ei se laskuvarjolla hyppääminen ole tuommoisessa tuulessa helppoa ammattilaisellekaan, samassa koneessa ollut japanilaistytsy joutui ohjaajansa kanssa pusikkoon voimakkaiden tuulten takia. Ne haettiin sieltä sitten autolla ja olivat molemmat polvet verillä, kun pasauttivat kallioon.

Huomenna matka jatkuu Los Angelesiin, kiertelen reilun viikon Kaliforniaa. Ainakin San Francisco ja Las Vegas seka Grand Canyon ovat ohjelmassa Losin lisäksi. Kirjoittelen taas kun kerrottavaa on.

12.8 Los Angeles, California

Tulin tänne muutama päivä sitten iltalennolla Honolulusta. Mun hotelli on Hollywoodissa ja vaikka se ennalta vaikutti varsin epäilyttävältä “Bates Motel” -tyyppiseltä ratkaisulta, oli mukavaa huomata, etta kerrankin jenkeissä joku on parempaa mitä luvataan. Kyseinen motelli on pikemminkin hotelli ja sänky on jopa jenkkiläisen mittapuun mukaan iso! Ensimmäisenä kokonaisena päivänä halusin tietenkin saada jonkinmoisen kuvan kaupungista ja koska olen lomalla oleva turimo, niin ilmoittauduin tietenkin Hollywood/Beverly Hills -kiertoajelulle muitten turimoitten sekaan. Se oli virhe. Ensinnäkin se auto oli sellanen pikkunen paku mistä ei nähny mitään, turvavyöt ja ilmastointi ei toiminut, eikä sen matkanjohtajan puheesta saanut mitään selvää. Ai saatana, että otti päähän ne lupsakat ja aina niin hövelit jenkit joiden sanavarastoon kuuluu vain “wau”, “awesome”, “cool” ja “oh my god”. Joku noista neljästä fraasista kuului kuin yhdestä suusta aina kun mentiin jonkun julkimon talon ohi. Ja kun päästiin Britney Spearsin ja Ozzyn talolle niin porukka kiljui niin että mulla meinas todella mennä hermot. Eikä siinä vielä mitään, minut oli tungettu sinne sikaosastoon auton perälle, joten en päässyt pois kesken kierroksen. No siinä minä sitten hikoilin kuin sika pakettiauton takaluukussa yli kaks tuntia. Ja mitään en nähnyt.

Sittenpä seuraavana päivänä oli vuorossa pakollinen Universal Studio -kierros. Mikäs siinä, olihan se hianoo. Perus- turistisettiä tietenkin. Minä vaan satun tykkäämään noista huvipuistoista. Päivän päätteeksi ajattelin menna parille kaljalle läheiselle entertainment arealle. Helvetti repesi
käsista aika nopeasti koska mulla oli todella kova jano :) Parin tunnin päästä harhailin pelti kiinni siellä ympäriinsä ja jotenkin eksyin BB Kingin bluesklubille. No siellähan oli jamit menossa ja täys meininki päällä. Hetkeä myöhemmin löysin itseni lavalta soittamassa muutamia blueshelmiä paikallisten muusikoiden kanssa. Se baarimikko (joka oli muuten TOD. punaniska Teksasista) tarjosi mulle jopa oluet, koska olin kuulemma “niin hauska kaveri”. Eli olen varmaankin hauskuuttanut ihmisiä Spede -imitaatiolla. Mene ja tiedä.

Tänään olisi tarkoitus lähteä yleisöksi johonkin tv-ohjelmaan. En vaan just nyt muista mikä sen shown nimi on, kun en eilen siihen ilmoittautuessani ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa…

Huomenna matka jatkuu kohti Las Vegasia ja sieltä edelleen San Franciscoon. Koitan jatkaa tarinointia kun pääsen taas koneen ääreen!

Los Angeles jatkuu…

No enhan minä sitten loppupeleissä minnekään telkkariohjelman nauhoituksiin ehtinyt. (Tämän voi tulkita miten haluaa…). Sen sijaan lähdin alkuillasta ajelemaan ympäri Losia vuokraamallani autolla. Santa Monica, Venice ja pari muuta paikkaa kolusin ja harjoittelin ajamista suurkaupungissa. Jossain vaiheessa ajelin mm. yksisuuntaista väärään suuntaan ja vielä bussikaistalla, perkele. Se Scanian logo on muuten todella hieno, etenkin kun katsoo läheltä.

13. -15. 8 2003 Las Vegas, Nevada

Hieman autoon tuntumaa otettuani lähdin ajamaan kohti Las Vegasia. Matkaa oli noin 500 km ja sehän kulkee Mojave-erämaan halki. [Onko se ‘Mojave’ niin kuin ne legendaariset tv-shopin aurinkolasit? Toim. kys.] Ulkolämpötila oli noin 45 celsiusta mutta ei se mitään, kun autossa on ilmastointi. Siis ei mitään, niin pitkään kun sitä ilmastointia voi kayttää. Kun ulkona on riittävän kuuma, ilmastointi piti ottaa pois päältä,että auto ei ala keittämään… Ja sitten se todellinen hupi vasta alkoikin. “Olikos minulla mitaan juomista?” No eipä! Ja samalla verkkokalvoilleni piirtyi kuva liikennemerkistä, jossa lukee “Next service station 83 miles”. Kun sinne huoltoasemmalle vihdoin pääsi, niin puolen litran vesipullo maksoi varmaan neljä taalaa! Mikähän juutalainen senkin kaupan omistaa?

Las Vegasia ei voi voi kuvailla, kun yhdellä sanalla: “Järjetön”. Siinä kaupungissa ei ole mitaan tolkkua. Kaikki hotellien johtajat ja huoratalojen omistajat ovat suurudenhulluja. Minulla oli kunnia majoittua Amerikan suurimmassa hotellissa, MGM Grandissa. Kyseisessä hotellissa on noin 5100 huonetta ja lähes 8000 vierasta. Eli saman verran kuin siellä on työntekijoitä. Kasinoalue kattaa yli 50 hehtaaria ja pelkkiä kolikkoautomaatteja on noin 3000. Thousand Islands -kastiketta tarjoillaan noin 400 litraa päivittäin ja hotellilla on kuusi omaa tv kanavaa… Kas kun huonepalvelu ei toimi kuriirilla! Minunkin huoneeni ikkunasta näkyi itse hotellin silhuetti. Eli se oli siis aika kaukana aulasta,vaikka samassa rakennuksessa olikin.

Osaa ne muutkin hotellit. Täälla on mm. Pikku Pariisi, josta loytyy 1/3 -kokoinen Eiffel -torni… AULASTA! [Jumalauta satametrinen! Ne hullut! -Toim. huom.] Sitten on New York, New York -hotelli, jonka julkisivu on pastissi Manhattanin eteläkärjestä. Joutuivat reppanat tosin tekemään ison julkisivuremontin noi kaksi vuotta sitten…

Yleensähan lomakohteissa hotellin aulabaarissa ilmoitetaan olevan elävää musiikkia. Niin täälläkin. Tämän hotellin auditoriossa esiintyi Tom Jones. Ja itse MGM -areenalla, joka sijaitsi länsisiivessä, oli nyrkkeilyn keskiraskaansarjan mm-ottelu, jonka kaikki 25 000 lippua oli myyty loppuun. Minä onnekseni sain lipun Tom Jonesin keikalle ja koska olin menossa yksin, satuin pääsemään eturiviin. Tässä tapauksessa se tarkoitti neljän hengen pöytää, joka oli noin metrin päässä lavasta. Täällä ollaan tietenkin asiallisesti keikalla, eli istutaan pöytäryhmittäin selkä suorassa ja taputetaan, kun sen aika on. Tai sitten se johtuu Tom Jonesista…

Joka tapauksessa keikka oli todella hyvä! Mies on laulajana lähes Elviksen veroinen ja jos joku Teistä lukijoista ei tiedä kuka on Tom Jones, niin kerrottakoon, etta hän oli pop silloin kun sinun isoisäsi tapasi isoäitisi. Ja jos et tiedä kuka on Elvis, niin ammu itsesi. Sattuipahan niin, että samassa pöydässä kanssani istui oikein mukava pariskunta ja siinä ennen keikkaa jutellessamme selvisi että tämä nainen oli Rod Stewartin kiertuemanageri ja tämä tutun näkoinen mies kertoi olevansa muusikko. Se oli perkuta Vince Neil! Ilmankos oli tutun näköinen. Minä kerroin olevani Markku DeFrost Suomesta. Nice to meet you! Eivät tienneet kuka olin…

Ai niin, Vegasin saldo on +30 $. Parhaimmillaan olin jo kolmatta sataa taalaa voitolla, mutta niinhän me kaikki ollaan joskus voitolla.

16.8 San Francisco, California

Eilen ajoin Vegasista tänne San Franciscoon. Matkan piti olla 670 kilometriä, mutta se olikin 670 mailia… vidu :( Olin perillä joskus puolen yön jalkeen. Koska matka oli äärimmäisen pitkä, vaihteli maasto ja ilmasto sen mukaisesti. Las Vegasista reitti eteni Death Valleyn (totaalista erämaata) ja Area 51:n (kts. X-Files) kautta Yosemiten kansallispuistoon ja yhtäkkiä olinkin kuin Lapissa tai Twin Peaksin maisemissa. Beautiful! Nyt on eka päivä Friscossa takana ja olen käynyt pakolliset Golden Gate bridgen ja Alcatrazin saaren katsomassa. Illalla ehdin vielä aiheuttaa pahennusta ainakin Chinatownissa ja sekoilla niillä hienoilla ratikoilla. Sitten huomenna voinkin ottaa rennosti, kun kaikki on jo nähty ja tehty.

18.8-24.8 San Francisco – Las Vegas – New York – Helsinki

Friscosta matka jatkui autolla takaisin kohti Los Angelesia. Varasin tälle välille kaksi päivää, koska halusin ajaa pitkin legendaarista Highway 1:stä, joka on erittäin hidas ja vaikeakulkuinen tie läpi Kalifornian rannikon. Automatkasta tällä välillä ei ole sinällään mitään erikoista kerrottavaa, muuta kuin että maisemat olivat varsin hulppeat, pystysuoraa pudotusta tieltä mereen oli parhaimmillaan yli sata metriä.

Saavuin Losiin alkuillasta noin kuuden jälkeen ja minun oli aika palauttaa auto. Koska minulla oli seuraavana päivänä aamulento New Yorkiin, otin huoneen motellista lentokentän läheltä ja lähdin keskustaan autovuokraamoon. Sellaisen kymmenen mailia ajettuani tajusin, että enpä sitten ottanut ylös mitään osoitetta tai muita tietoja hotellista, johon olin juuri majoittunut… ja se huonekorttikin oli sellainen valkoinen missä ei lukenut mitään. Siellä se on jossain kentällä päin, hyvä ohje taksikuskille! No sain auton vietyä ja aloin selvittämään hotellin sijaintia. Löysin jostain kadunkulmasta ilmaisjakelulehden, jossa tämä hotelli mainosti, olipa lehdessä vielä ajo-ohjekin. Hienoo! Koska lentokenttä oli kuitenkin aika kaukana, niin ajattelin mennä alkumatkan metrolla päätepysäkille ja ottaa vasta sieltä taksin. Metroon päästyäni ja matkan edetessä aloin ihmetellä väkijakaumaa vaunussa. Siellä oli pelkkiä latinoja ja tummaihoisia. Koska väen käytös oli aika arveluttavaa, kaivoin repustani matkaoppaan ja kertasin turvallisuusohjeet. Niissä kerrottiin, että Los Angeles on turvallinen kaupunki muutamia ghettoja lukuunottamatta joissa ei voi liikkua edes päiväsaikaan turvallisesti. Näihin alueisiin kuuluvat mm. Ingelwood, Compton ja Watts. Samaan aikaan metro olikin jo perillä ja yleisökuulutus kertoi ystävällisesti “Welcome to Ingelwood, this is the last stop”. Voi perkele! Paikka oli kuin helvetin esikartano. Ghettoblasterit pauhaa ja “yo man” -huudot raikaa. Siinä ei paljon Markun imagolasit auta, kun paikallinen räppäri pyytää kameraa “lainaan”. Yhdelläkin kaverilla oli semmonen Warner Brothersin pastissipaita päällä jossa luki “If you see da police, warn da brother”! No just joo, mene sinä jätkä vaihtamaan koripallotossuihis nauhoja…. Selvisin kuin selvisinkin siitä paikasta ilman kolhuja. Tai sitten minäkin näytin niin epäilyttävältä, ettei kukaan paikallinen uskaltanut tulla juttusille. Taksia siellä ei ollut lähimaillakaan, piti mennä bussilla kentälle asti josta sain sitten taksin vihdoin motellille. Noin varoituksen sanana kaikille, että jos sielläpäin joskus liikutte, niin älkää liikkuko.

New Yorkiin kone saapui alkuillasta aikaerosta johtuen. Mun “hotelli” sijaitsi Chinatownissa, rikkaan kulttuurielämän keskuksessa, hyvällä paikalla Manhattanilla (ote hotellin esitteestä). Vittu mikä läävä! Paskin hotelli, missä oon ikinä ollut. Huone oli mun kotivessan kokoinen, pieni sänky ja lattiatilaa melkein 20 cm. Matkalaukkua ei mahtunut avaamaan kun hädin tuskin sängyllä. Mistäkähän sekin hotelli on saanut ne kaksi tähteä? Yhden tähden saa, kun on seinät pystyssä ja katto päällä. Ainakin hotellipelissä. (kokeilkaa joskus!). Respassa ei osattu sanakaan englantia, kun yritin saada uutta huonetta. Ping poo vaan sullekin, anna nyt mulle semmonen huone joka ei ole koko talon ilmastointikoneen vieressä!

New Yorkista ei ole juurikaan kerrottavaa. Oon käyny siellä ennenkin ja tällä kertaa keskityin lähinnä shoppaamiseen. Joitakin hienoimmista nähtävyyksistä kävin uudelleen ja tietenkin Ground Zerolla piti pyörähtää. Siellä bisnes pyörii aika kivasti. NYPD ja FDNY -paitoja, lippiksiä yms. krääsää oli kaupan joka kulmassa pitkin Manhattania. Mietin vaan, että onko ne Nykissä joutuneet vähentämään hodarikojujen kokonaismäärää, jotta kaikki 911 -kauppiaat mahtuu saarelle? Olivat perkeleet jo kerinneet tehdä sellaisen “I survived blackout 2003” -paidankin. Kaupalliset siat. (did I really say that out loud?)
Sittenpä sunnuntai-iltana 24.8 kone laskeutuikin jo Helsinkiin, paluu sujui ongelmitta. Oli kiva

Happoradion kitaristi vaihtuu

2.8.2003, 0:00  |  Uutiset

Kitaristi Miki Pii jättäytyy Happoradiosta ja keskittyy muihin projekteihinsa. Miki haluaa kiittää ystäviään kuluneista vuosista.

Happoradion uudeksi kitaristiksi on varmistunut loimaalainen, mm. Demigod ja Temp -yhtyeissä soittanut, AH Haapasalo. Mies on Happoradiolle tuttu pitkältä ajalta, hän mm. tuotti yhtyeen demonauhat, jotka johtivat levytyssopimukseen Sonyn kanssa. Happoradiossa kitaroinnin lisäksi Haapasalo pyörittää Loimaalla omaa studiotaan.

Tulevat keikat

2017

13.04. LAHTI, Möysä [800. keikka!]
14.04. NIVALA, Tuiskula
15.04. HUITTINEN, Seurahuone
21.04. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo [Ennakkoliput]
22.04. OULU, Tähti
25.04. HELSINKI, Casino Helsinki (Radio Aallon Eturivi–keikka)
28.04. TORNIO, Club Teatria
29.04. VAASA, WsArena
30.04. TURKU, Gong
24.05. HELSINKI, Tavastia-klubi [Ennakkoliput] ***
26.05. SALO, Vuohensaari Rock ***
27.05. MÄNTSÄLÄ, Coto Grill & Bar ***
03.06. HÄMEENLINNA, Suisto ***
04.06. TUUSULA, Montturock ***
08.06. HELSINKI, Finnish Sauna Festival ***
09.06. SAARIJÄRVI, Kukonhiekka ***
16.06. TURKU, Finnish Sauna Festival ***
17.06. JÄÄLI, JCR–Kyläjuhlat ***
29.06. SEINÄJOKI, Provinssi ***
08.07. HÄMEENLINNA, Wanaja Festival ***
15.07. LOIMAA, Kuissirock ***
21.07. KERIMÄKI, Puruvesipop ***
22.07. VANTAA, Tikkurilafestivaali ***
28.07. TURKU, DBTL ***
29.07. TAMPERE, Satamaravintola Kaisla ***
03.08. PORI, Yksityistilaisuus ***
04.08. TAIVASSALO, Elofestivaalit ***
05.08. KEMI, Satama Open Air ***
12.08. JYVÄSKYLÄ, Finnish Sauna Festival ***
26.08. RAJAMÄKI, Rajamäen Kyläpäivä ***
26.08. EURA, Sieravuori ***

 

***Viimeisimmät muutokset!